Ylämaan kietaisu

Topshop jatkaa syksyn mallistojensa esittelyä. Viimeisimpänä putkahti Highland Fling, joka upposi minuunkin. Pakko saada -juttu on mustavalkoneuletakki. Myös letityspuuhat on mielessä.


Onnekseni myös kiilakorkojen aikakausi jatkuu ja jatkuu. Voinkohan koskaan kyllästyä niihin? (Jäin koukuun yläasteella.)

Topshopin nettikaupasta ei villatakkiani löydy. Pelottaa, ettei se ole päässyt tuotantoon asti. Tai sitten ne myydään loppuun minuutissa. Vinkatkaa siis, jos satutte huomaamaan!

Minulla on myös hyviä uutisia. Niistä myöhemmin. Ne ovat kuitenkin muiden kiireiden ohella pitäneet minut poissa postauksia väsäämästä. Ideoita on liikaakin. Toistaiseksi, ainakin, olen ollut kovin hidas saamaan kaiken jollakin tavalla järjellisesti kasaan, joten yritän päästä vauhtiin edes tällaisilla lyhykäisyyksillä.

Nauttikaa kesän viimeisistä lämpimistä päivistä!

Kuvat

Laukkufriikin tunnustuksia

Joku saattoi ihmetellä, kun kerroin ostaneeni äidilleni laukun alesta. Noh, onhan se ehkä vähän hassua ostella äidilleen asusteita. Myönnän kuitenkin kaiken. Olen ostanut äidilleni laukkuja ja kenkiä Ebaysta. Kaikkea on mielestäni silti varsin kohtuullinen määrä. Kenkiä on enemmän, ehkä 20, tai no, ainakin. Mutta moni niistä on maksanut muutaman punnan.

Nyt kerron kuitenkin laukuista. Esittelin jo Ril'sin laukun, mutta vielä yksi (typerä) kuva siitä. Huomaako joku kikkailuni? ehehe

Laukusta löytyi asiat, joita äiti pitää tärkeinä. Riittävän pitkät kahvat, koska aina pitää pystyä kantamaan laukkua myös olalla. Nyt äiti tarvitsi myös vähän tilavampaa laukkua, johon mahtuu pienet ostokset ja muuta tarpeellista. Tärkein ominaisuus on sivutasku, jota ilman on kuulemma vaikea elää. Sinne saa avaimet. Myös moc croc -nahkaan rouva on tykästynyt. Itse lisäisin listaan isomman laukun kohdalla myös pohjan metallituet, ettei se heti naarmuunnu. Niinpä oli helppoa tehdä valinta, kun kaikki ominaisuudet täsmäsivät.

Mutta mistä kaikki oikein lähti? No, viime vuoden keväällä sain päähäni, että äiti tarvitsee Chanelin laukun. 80-luku oli äitini vuosikymmen. Hän luopui olkatoppauksistaan vasta, kun pakotin. Oikeasti tuo laukku oli muistaakseni 90-luvulta, mutta ei haittaa. Hyödynsin dollarin halvan kurssin ja huusin laukun netistä. Jännitti niin älyttömästi, että miten käy (valuuko huolellinen taustatyöni hukkaan ja jää luu käteen, eli feikki). Onneksi niin ei käynyt. Jostain syystä äiti myös suostui suunnitelmaani.

Laukku ei ole perinteisesti tikattua nahkaa, vaan tuollainen "raidallinen". Tupsu on myös mielestäni hauska yksityiskohta. Ja äitikin tykkää.

Samoihin aikoihin huusin äitienpäivälahjaksi vintage-Diorin. Laukku oli halpa, koska kuva oli suttuinen. Sitten toimitus tökki pahasti. Olin varma, että tulin huijatuksi ja ainoa lohtuni oli, etten menettäynyt kamalasti rahaa. Lopulta laukku kuitenkin saapui ja se oli aito, huippuhyvässä kunnossa ja laatikon kera.

Jonkin ajan päästä löysin Marc Jacobsin laukun, jossa oli kaivattu sivutasku. Se on Sophia-mallin edeltäjä Grape. Tyyli on vähän "rokimpi", joten olin mietteliäs. Jostain syystä kuitenkin tarjosin laukusta hieman yli puolet pyyntihinnasta - ja myyjä suostui. Oho! Äiti, ostin sulle laukun. Hän tykkää, mutta yksi ongelma siinä on. Se painaa paljon, joten käyttö on jäänyt vähemmälle. Otinkin sen hoitoon itselleni vähän aikaa sitten. =)

Furlan laukku on saksalaisesta Ebay-nettikaupasta. Uutena ostettu ja ihan ok-ostos. Ei mikään löytö, mutta omistaja on tykännyt, varsinkin tuo nahkatyyppi siis miellyttää.

Fendin kiemurtelevasti tikattu laukku oli omituinen ja ei-niin-kiva -keissi. Laukun nahkaosat ovat aitoja, kädensijat eivät (toisesta laukusta siirretty, huonokuntoiset myös). Myös vetoketjujen vetimet oli uusittu ja yhdessä vetimessä oli feikki-laatta kiinni. Noh, tällaiset asiat on ihan mahdollisia käytetyissä laukuissa, mutta niistä pitäisi ilmoittaa. Mokasin kaiken lisäksi vielä valitusprosessin, joten mitään hyvitystä en saanut. Pisti ärsyttämään.

Kun aikaa vähän kului, ei ostos enää niin harmittanut. Nahka on todella laadukasta ja kestää vielä aikaa. Eikä tästä maksettu maltaita. Kunhan jostain löytäisi toisen laukun, jossa on tuohon sopivat irrotettavat kantokahvat niin kaikki olisi hyvin. (Myy omasi, jos omistat =) - Myyjä sai kuitenkin negatiivisen "hv"-palautteen.

Mistä sitten tiedän, että mikä on aitoa ja mikä ei. Se on vaatinut aikaa, googlettamista, googlettamista ja lukemista. Mulberryn laukut varsinkin on esimerkiksi helppo tunnistaa aidoiksi. Nahka on niin laadukasta, paksua ja painavaa, ettei feikkilaukuissa sellaiseen ole varaa. Mutta sama pätee yleensä kaikkiin laatulaukkuihin. Se voi ironisesti olla huonokin juttu. Äiti ei usein jaksa kantaa Jacobsiaan, koska jo laukku yksinään painaa.

Sitten on yksityiskohdat. Aina on jokin yksityiskohta, jota feikin tekijä ei osaa/jaksa kopioida oikein. Nahan pitää "laskeutua" oikein. C:n kaaren olla täsmälleen oikean muotoinen ja kirjainten oikean mitan päästä toisistaan. Fontin pitää olla oikea. Dustbagi ei saa olla eri vuodelta kuin itse laukku. Dustbagin fontin pitää olla oikein kirjoitettu ja oikealla värillä. Sitten on aitoustodistuksia ja sarjanumeroita. Niihin ei kannata kuitenkaan keskittyä liikaa. Kaiken muunkin pitää täsmätä.

Ehdottomasti paras keino on kuitenkin koskea nahkaa ja tuotetta. Laadun tuntee. Ja jos toteaa ostaneensa feikin, keinoja saada rahat takaisin on. Paypal on hyvä tapa maksaa siinä mielessä.

Jos kaipaat neuvoja, voin yrittää auttaa, esim. aidon laukun tunnistamisessa. Parhaat vinkit löytää kuitenkin Purse Forumista. Sieltä löytää aina tyypin, jonka kaapista löytyy 7 kaupasta kannettua saman merkin laukkua - ja aikaa vastata kysymykseesi. =)

Jossain vaiheessa kerron varmaan myös omista laukuistani.. =)

P.S. En vastusta edullisia, keinonahkaisia tms. laukkuja. Vastustan vain feikkejä. Suosin itse nahkaa, koska se kestää käytössäni ehkä paremmin. Voin laittaa nahkalaukun kirpputorille, jos mielihaluni muuttuvat. Tosin voi keinonahkaisenkin laittaa kiertoon ja laadukkaita keinonahkalaukkuja myy esim. Stella McCartney. Eipäs-juupastelut on turhia, kukin mieltymystensä mukaan, vai mitä. =)

Hyvä-paha-ale

Paita vai mekko? (Modström)

En juossut ale-ostoksille juhannuksen jälkeen. Ei ollut tarvetta, eikä oikein rahaakaan. Halusin löytää vain mustan lörttöhuivin (löysinkin 5 €lla Vero Modasta). Olin tyytyväinen, vaikka punainen huivi jäi löytymättä.

Sitten piti ostaa poikaystävälle syntymäpäivälahja. Noh, matkalla tarttui mukaan myös Vagabondin tennarit. Ne olivat -50% alessa. Hankinta oli äärimmäisen onnistunut, kengät on jalassa vähän väliä. Ahvenanmaalta ostin Modströmin paitamekon. Olisin pärjännyt ilmankin, mutta täytyyhän jokin matkamuisto saada. =) -40% teki hullaantumisesta kivempaa.

Ainoa harkittu ja odotettu ale-asia oli Asosin sandaalit, joita kyttäilin vähän väliä. Jaksoin odottaa, enkä tarttunut ensimmäiseen alennukseen. Odotukseni palkittiin, kun hinta laski lisää. Pieni takapakki tuli kuitenkin. Olisin ottanut koon 8, mutta se ehti loppua, ja vain hetki ennen tilaukseni tekemistä. Jännitin lopputulosta, mutta koko 7 jäi käyttööni. Sandaalien kanssa ei ole niin millimetreistä kiinni. (Oma kokoni on siis n. 40,5 joten oikea koko on välillä vaikea löytää. Lisäksi minulla oli käsitys, että Asosin kengät ovat ehkä vähän pienellä mitoituksella. Jos nyt pitäisi ostaa "tavalliset" kengät, ottaisin koon 8.)

Asosin hinnoittelu on muuten hämmentävä. Oli nimittäin -30% alennuskausi kesän alussa. Kun hinnat palautuivat normaaleiksi, kyseiset sandaalit tulivatkin kalliimmiksi kuin ennen alea, ovh-hinta siis nousi. Kun ale alkoi, ruskeat kengät halpenivat enemmän kuin mustat. Kun tein tilaukseni, hintaero oli 3 puntaa. Nyt ruskeiden hinta on noussut 2 puntaa. Vähän kuin lentolippuja ostaisi..

Olin tyytyväinen ostoksiini ja luulin, että alerekit tyhjenisivät ennen kuin minua löytäisi kaupoista. En tarvinnut mitään. Mitä nyt haaveilin vajaamittaisista, tummista, siisteistä, mutta kuitenkin rennoista, resorireunaisista housuista. Serpentiinistä, tuolta täyspitkien kesämekkojen valtakunnasta, ne löytyivät. Vahingossa, -50% alella eli 15 €lla. Oho!

Mielessäni oli myös hailakan vaaleanpunainen teepaita. Olisiko Ginassa sellainen? Ei tarttunut kainaloon, mutta viereisessä Aleksi 13ssa elettiin hetkeä myöhemmin draamaa. Kaivelin puolihuolimattomasti -70%-koria. Sieltä löytyivät Bronxin nauhakorkokengät. Myyjä oli ne sinne aamulla siirtänyt, viimeisen parin, kokoa 41. Rauhoittelin itseäni, ne ovat varmasti liian suuret. No eivät olleet. Pakko ne sitten oli ottaa. 80 € oli enää alle 24 €. Olin ostanut jo nauhasandaalit, mutta silti. Olisi jäänyt kaivelemaan.

Kaikkia ale-asioita on ollut kiva käyttää, pari asua muistin kuvatakin.

paita H&M / housut Serpentiini / sandaalit Asos/ laukku Marc Jacobs (Ebay)

paita River Island (Ebay) / housut Serpentiini / kengät Bronx

River Islandin paidassani ja Stella McCartneyn syksyn näytöksen taustalavasteessa on mielestäni paljon samaa. =) Sami Sykkö osasi kertoa lavasteesta. Tekijät ovat Chapmanin taiteilijaveljekset. He olivat innostuneet piirtämään Sam Taylor Woodin valokuvan päälle. (Myös paitani painokuvissa on yhdistetty valokuvia ja "maalausta".) Sykön mielestä "lavaste oli kuin kuvitus satukirjasta, jossa seuraavalla aukeamalla joku joutuu jonkun vangiksi tai pelastuu." Toivottavasti syksyni on pelastettu!

Ale-löydöt, Vagabondin kengät (kaipaisivat jo siistimistä), Pieces-huivi Vero Modasta, Ril's-laukku äidille ja LG:n pyykinpesukone

Ainakin pesukoneongelmani on ratkaistu. Vuonna 2003 ensimmäisillä osa-aikatyöpalkoilla ostamani Zanussi-kone hajosi juuri ennen Ahvenanmaan matkaamme. Onneksi saanemme vakuutuksesta kelpokorvauksen. Uusi LG on hieno! Ajastin, digitaalinen näyttö, linkouskierroksia 1400 (-> huomattavasti kuivempaa pyykkiä) ja rypistymisen esto jne. Ja alennusta Gigantin nettikaupassa 150 €. Nyt vain toivon, että kone kestää käytössä.

Myös äiti sai jotain. Ostin hänelle syyslaukuksi -40% alella Ril'sin laukun. Niitä (ja monia muita malliston laukkuja) jäi vielä Makkaratalon Aleksi 13een. Oli myös paljon muita hyviä tarjouksia.

Miksi sitten kirjoitin paha-ale? Tykkään alennusmyynneistä. Tykkään tehdä löytöjä. Samoja elementtejä on Ebayssa. Mutta yksi hieno asia on second hand löydöissä. Niitä ei tarvinnut valmistaa vain minua varten.

Yritän ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, jotka voin mahdollisesti laittaa itse myöhemmin kiertoon. Vähintään toivon niiden kestävän omassa käytössäni. Silti joskus hairahdun tai en vain raaski ostaa kallista tuotetta. Ostan edullisemman.

Kuluttaja voi tehdä valintoja. Valintojen tekeminen on kuitenkin vaikeaa. Huomaan palaavani tuon tuostakin Jyrki Kiiskisen kolumniin "Kohtuullisuudesta" ja tasa-arvomittareita käsittelevän postaukseni aihepiireihin.

Kesästä syksyyn

En voinut olla jälleen klikkailematta Looklettia, vaikka liika-annostuksen ehdinkin siitä jo saada. Style Bubblen Susie oli myös löytänyt härpäkkeen. Hän oli innostunut skandimerkeistä. Oli sitten pakko käydä katsomassa, miten valikoima on laajentunut..

Ensimmäisen asukokonaisuuden innoittajana oli Stellan blogista löytynyt kuvasarja. Minua nauratti, koska otsikossa puhuttiin värikkyydestä.

Viehätyin hailakasta vaaleanpunaisesta. Lookletin valikoimissa ei juuri väriä näy, joten paita oli kompromissivaihtoehto. Se voisi olla vähän siistimpi. Stellan asuun ei kuulunut laukkua. Minä valitsin tuollaisen pussukan. =)
Noh, sitten löysin Cheap Mondayn topin (?, mekkohan se on), joka on _ihana_. Ja sitten Minimarketin leppäkerttuvillapaidan. Olin yht'äkkiä ajatuksineni jo syksyssä. Plaah! Kesää ei saa pilata syksyilemällä. Silti teen sitä jatkuvasti, vahingossa.

Haaveilen musta-valkoisesta hupparista

ja vaivattomasta tyylikyydestä

Olen myös paikallistanut uuden minulle tuntemattoman aussimerkki Willown. Resort 2010 malliston ruudut ihastuttivat. Jotain samaa kuin Dries Van Notella, mutta silti se on oma juttunsa.

Syksykään 2009 ei ollut hassumpi

Näytöskuvat olivat silti ihan oma juttunsa. Syksyssä on juuri jotain tuollaista bitter sweetiä. Luopumista. Kaipausta. Haikeutta. Kauneutta.

Jos tarvitsisin syksyksi kokkarimekon, valintani olisi Nanette Leporen syysmallistosta.
Ja nyt unohdan kaikki nämä syysjutut! Kesän viettäminen on kuitenkin aika kivaa.. 8)

Mäkin haluun

Lähes jokaisessa blogissa on ollut kuvia Pariisin Voguen elokuun numeron muotispektaakkelista. Lehteen koottiin 64 kuvan sarja totaali-lookkeja huippumalleineen. Kuvaamisen hoiti Inez & Vinoodh. Jutun otsikko oli vapaasti käännettynä "Muodin DNA". Tämäkin päätti laittaa omat suosikkinsa tänne.

Jo pitkään on korostettu mix & match -ideologiaa. Univormumainen pukeutuminen on jäänyt historiaan, kun asukokonaisuuksista on tullut kerrosteltuja samalla, kun edullisia vaatteita on yhdistetty huippusuunnittelijoiden luomuksiin. Olisiko tuuli kääntymässä? Lama on pakottanut monet muotitalot kiristämään kukkaronnyörejään, mutta ollaan myös palaamassa perusasioiden ääreen. Kukaan ei ehkä tällä hetkellä kaipaa "CHANEL!!!" -asioita. Kuka kehtaisi sellaisen kantaa edes ulos kaupasta? Itse en ole oikein ikinä pitänyt logo-vaatteista tai -asusteista, joten suuntaus on mieluinen. (En siis tarkoita sitä, että irrottaisin logot vaatteistani tms. En vain pidä suurista logoista, joiden tarkoitus on lähes "huutaa" minun rakastavan kyseistä brändiä. Kukin tietysti tyylillään =)

Mistä sitten on kyse? Uskon, että huolitellumpi tyylikkyys saa jälleen enemmän huomiota. Helppo, rento, mutta viimeistelty ja varma tyyli on kantajalleen siunaus. Vaatteet eivät kiristä, kutita tai roiku. Ne istuvat ja tuntuvat hyvältä. Siitä voidaan myös maksaa. Helppous saattaa olla sitä, että koko asun voi ostaa kerralla. Sitä voi muuttaa asustein. Eli on taas ok ostaa jakku, hame ja housut samasta sarjasta. Univormuihin silti tuskin palataan. Yksityiskohdat ja viimeistelty työnjälki saavat asiakkaan tekemään ostopäätöksen. Kilpailu on niin kovaa, ettei helppoihin ratkaisuihin ole (ainakaan enää) varaa.

Jostain syystä viime aikoina olen ehkä vähän kyllästynyt väreihin. Olen siis ihminen, jonka värikkäitä vaatevalintoja välillä ääneenkin ihmetellään, =) onneksi ei ilkeyksiä ole minun korviini silti kuulunut. Minulla oli vuosikausia suhteellisen väritön vaatekaappi, mutta sitten sinne alkoi hiipiä värejä. Yht'äkkiä huomasin, että vaatekaapissani on melkein kymmenen lähes saman sävyistä pinkkiä - oranssinpunaista paitaa. Eli osa enemmän pinkkejä, osa oranssihtavia.

Nyt saa yksi väripilkku olla maksimi, jos sitäkään. Vähän harmittaa. Kesällä on kiva pukeutua riemunkirjavasti. Noh, ehkä tämä menee vielä ohi.. Syksyllä voisi sitten taas siirtyä hillitympään väribalettiin. Kas näin:

Jotenkin ihanan rento, mutta silti chic
Tyylivinkkini äidille =)

SuosikkiniHei ihan oikeasti, miten ne näillä kävelee?!Paljon samaa oli monta vuotta sitten jossakin britti-Voguessa, ihastuin ja vieläkin tykkään.

Love the dress, mutta koira on myös juuri niin kaunis kuin mahdollista.

Sitten vielä loppuun iki ihana Yves Saint Laurent. Punaiset kengät, yksinkertaisuus, naisellisuus nyansseissa ja laukku, johon rakastuin jo jokin aika sitten. En osannut kirjoittaa siitä ennen, mutta nyt sain hyvän aasin sillan.

Sen toi tietoisuuteeni Sara, jonka lumoava blogi saa minut vaipumaan ajatuksiini tuon tuostakin. En ostaisi itselleni Chanelin laukkua. Ostin sen äidilleni. =) Mutta tämän ottaisin heti kokoelmaani, kaikissa väreissä ja koissa.

Kuvat ADN de Mode & musta YSL-laukku

Sitten tää laittais tälle nää liilat kengät

London College of Fashion ja interaktiivisia nettikauppapalveluja tarjoava Schway ovat ryhtyneet yhteistyöhön. BA Fashion Design Realisation -kurssi on ensimmäinen, joka osallistuu projektiin. Kyse on opiskelijoille tarjottavasta mahdollisuudesta esitellä luomuksiaan interaktiivisesti. Halukkaat pääsevät siis "hypistelemään" ja kokoelman vaatteista voi luoda haluamiaan asukokonaisuuksia.

Brändäyskoulu postauksessani jo harmittelin, miten suomalaiset ei vaan osaa tuotteistaa ideoitaan innovaatioiksi asti. Tässä olisi nyt yksi uusi idea varastettavaksi. On oikeasti eri asia kokeilla nuoren suunnittelijan mekkoa näytenuken päällä kuin katsoa pelkkiä mainoskuvia (vaikka ei niistä saa silti tietysti luopua! miten ihania mainoskuvat voivatkaan olla..). Kaikkihan tietävät, miten kynnys ostaa madaltuu, kun voi vähän "testata" ensin.. Vähän kuin leikkisi paperinukeilla. =)

Tietystikään nuorilla suunnittelijoilla ei ole varaa hankkia käyttöönsä interaktiivista netti(kauppa)työkalua. Siksi voitaisiinkin perustaa uuteen Aalto-yliopistoon projekti, jossa tekniikan- ja taidepuolen opiskelijoiden tietotaito yhdistettäisiin. Voitaisiin luoda opiskelijoiden käyttöön nettityökaluja, jotka voisivat olla esim. 5 vuoden ajan valmistumisesta ilmaiseksi opiskelijoiden käytössä. (Vaikka teekkari olenkin, itse en opiskele ohjelmointia tms. nörtteilyä, joten mitään valmista konseptia en osaa esittää.) Tärkeintä olisi poikkitieteellisyys, koulutusohjelmasta riippumatta.

Noh, olihan taas paasausta.

Mutta oli siellä oikeasti aika kivoja vaatteitakin. Innostuin Tazeem Akhtarin kuoseista, Gintare Jankunienen uutta ja vanhaa jännästi sekoittelevista vaatteista sekä, yllätys yllätys, suomalaissyntyisen Liinu Leinikki Nuortion kreikkalaisjumalia ja 80-lukua yhdistelevistä asukokonaisuuksista. Onnekseni löysin myös malliston catwalk-kuvia.

Sama Liinu Nuortion mekko oli myös Schway-kuvassa =)

Mallistoa voi näppäillä syyskuun loppuun asti sivustolla.

Helpottaisiko sinun ostopäätöstäsi mallinukella leikkiminen?

P.S. Olen siis palannut matkaltani. Kuvia seuraa myöhemmin..

Brändäyskoulu

Paperiyhtiö Arjowiggins julkaisi uusimman Curious Collection -malliston. Kyllä! Yritys on paperinvalmistaja, joka panostaa designiin ja ympäristöarvoihin. Nyt oli vuorossa julkaista 27 uutta trendiväriä, jotka on valittu yhdessä Studio Edelkoortin kanssa. Time on rankannut 2003 Li Edelkoortin 25 vaikutusvaltaisimman muotiteollisuus-ihmisen joukkoon.

Mutta, mutta. Jotta idea toimisi, vaatii se hyvän toteutuksen. Valokuvaaja Grégoire Alexandre loi malliston ympärille Curious Storyn. Ideana on, että tyttö matkaa läpi erilaisten (väri)maailmojen. Sivuilla on interaktiivinen animaatioseikkailu, jossa matkan voi seurata.

Käyttöliittymä ei ollut kaikkein toimivin, jota välillä jumitteleva koneeni edelleen heikensi, mutta käytin silti (liian) kauan aikaa sivuilla seikkailuun. Klikkailin aivan innoissani eteenpäin paperihevosten ja loisteputkilamppujen keskellä.

Miksi suomessa ei osata?! Miksi puhutaan vain kaikenmaailman älypapereista? Eikö voisi opetella olemaan innovatiivinen tänään? Huh!