Ylämaan kietaisu

Topshop jatkaa syksyn mallistojensa esittelyä. Viimeisimpänä putkahti Highland Fling, joka upposi minuunkin. Pakko saada -juttu on mustavalkoneuletakki. Myös letityspuuhat on mielessä.


Onnekseni myös kiilakorkojen aikakausi jatkuu ja jatkuu. Voinkohan koskaan kyllästyä niihin? (Jäin koukuun yläasteella.)

Topshopin nettikaupasta ei villatakkiani löydy. Pelottaa, ettei se ole päässyt tuotantoon asti. Tai sitten ne myydään loppuun minuutissa. Vinkatkaa siis, jos satutte huomaamaan!

Minulla on myös hyviä uutisia. Niistä myöhemmin. Ne ovat kuitenkin muiden kiireiden ohella pitäneet minut poissa postauksia väsäämästä. Ideoita on liikaakin. Toistaiseksi, ainakin, olen ollut kovin hidas saamaan kaiken jollakin tavalla järjellisesti kasaan, joten yritän päästä vauhtiin edes tällaisilla lyhykäisyyksillä.

Nauttikaa kesän viimeisistä lämpimistä päivistä!

Kuvat

Lopulliset ratkaisut

Olin 16-vuotias, kun päätin hankkia tatuoinnin. Samalla päätin kuitenkin odottaa siihen asti, että täytän 24 vuotta. Noh, tuo maaginen luku on kääntynyt jo aikoja sitten, mutta ihoni on säilynyt kuvattomana. Syykin on yksinkertainen. En ole saanut päätettyä aihetta. Ajattelin, että jonakin päivänä kuva tulee itsestään ajatuksiini. Ja nyt oli sen aika.

Selkämykseeni muuttaa pöllö. =) Kuvasta tulee sarjakuvamainen ja ehkä graafinenkin. Eikä kovin suuri. Kuvan etsiminen on nyt käynnissä. Aikaa on hyvin, koska en aio ryhtyä toimeen ennen vaihtoani Taiwanissa. Joskus vuoden päästä aikaisintaan.

Tykkään fiiliksestä, mutta ei silti tällainen..

Katsotaan, miten asia kehittyy.

Ja miksi valitsin juuri pöllön, johtuu paitsi lapsena koulussa nikkaroimastani linnunpöntöstä pöllöille, myös halustani tulla viisaaksi ja sivistyneeksi. Ikäkriiseistä huolimatta en ole sinänsä ikinä pelännyt vanhenemista. Olen ajatellut iän tuovan mukanaan viisautta, jota muutoin ei voi hankkia. Sivistys liittyy akateemisuuteen, mutta myös yleiseen tiedonjanoon ja muiden ihmisten kunnioittamiseen.

Ja miksi 24-vuotiaana. Silloin naimattomasta naisesta tuli aikoinaan vanhapiika ja piti alkaa maksaa vanhapiikaveroa. Olen seurustellut vuosia, mutta kutsun silti itseäni toisinaan vanhaksi piiaksi. Nimitys huvittaa minua. Yhteiskuntanormia vastaan toiminut naimaton nainen sai liikanimen. Minulle se tarkoittaa uskallusta kulkea omia polkuja ja olla riippumaton. Suhtaudun parisuhteeseeni/ yleisesti parisuhteisiin myönteisesti, kuten myös avioliittoon. Silti jaksan olla ällistynyt niistä paineista, joita naisille kasataan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen liittyen. Yksinäinen nainen ei ole säälittävä, hän on rohkelikko.

Mentiinpäs aivan sivu-urille. Mutta niin, linkkejä pöllökuviin otetaan mieluusti vastaan!

P.S. Mukavaa viikonloppua! Touhua on niin, etten ehdi ennen ensi viikkoa päivittelemään..

Köpiksen kesä

En meinaa millään haluta luopua kesästä, lämmöstä ja menneistä ajoista. Aika kultaa muistot. Viipyilen ajatuksissani, muistelen ihanuuksia.

Olinkin siis innoissani, kun Kööpenhaminan kesän 2010 näytöksien kuvat tupahtivat eteeni. Voin edelleen jatkaa kesäilyäni. Seuraavat saivat minut innostumaan:

Boss OrangeCopenhagen UnfairDesignskolen KoldingHenrik VibskovMargit BrandtMinimarketMunthe Plus SimonsenRützou

Tosi värikästä juu. Ihan syysvaatteita! Ivana Helsingin kokoelmakin oli haikea. Silmämeikki sai ajatukset epäonnistuneisiin iltoihin. Onko lama nyt sitten tällainen? Tykkäsin silti, ei niin ivanamaista. Kuosien suunnittelussa Paola on edelleen oivaltava.
Lopulta siirryinkin toisiin sesonkeihin.

Julie Fagerholt Heartmade ss2009

Kesäistä juu.. Noh, suosiolla päätän tämän Marimekon syksyyn 2009. Onhan nää villapaidatkin aika kivoja loppujen lopuksi. Nuo housut voisin siirtää omaan kaappinikin, vaikka opiskelijabudjettini tuskin riittää..


Hyvää viikonloppua kaikille! Ja Flowta. Itse en paikalle kavunnut, vaikka huikeat bileet onkin ilmeisesti tulossa. Siirryn kahden kaverin kanssa pian Slummien miljonäärin, hyvän ruoan ja karkkipussin väliin. =)

Kuvat

Kesä on kiva

Lomamatkamme poikaystäväni kanssa suuntautui Ahvenanmaalle. Matkasimme autolla Kustavin kautta Brändöhön, jossa myös yövyimme. Suurin osa matkasta tosin taittui lossilla ja lautalla.

Majapaikka oli pettymys, joten suuntasimme illalliselle Lappo-saarelle, jossa vietettiin Lappofestiä. Siellä oli hauskaa, joten ei edes majapaikka enää harmittanut. Tilasimme myös paluumatkalle Brändöhön lautan. Oli aika huvittavaa soittaa kapteenille, että heippa, haetteko meidät myös pois, jos tullaan. Ja heti lupasi, vaikka varaus olisi pitänyt periaatteessa tehdä päivää aikaisemmin. Ei kuulemma ole niin pilkun päälle. =)

Lappo

Brändöstä matka jatkui jälleen seuraavana aamuna lautalla Vårdöhön. Hummelvikin satamasta ajoimme suoraan Kastelholman linnaan, jossa olikin spesiaalipäivä, keskiaikapirskeet (tietysti ohjelma oli ruotsiksi, joten osa infosta jäi pimentoon). Turnajaiset, tanssiaiset, markkinat ja ohjelmanumerot olivat hauskoja.

Linnanneito, juu'u =)

Pääsaarella kiertely oli mukavaa. Löysimme mm. ihanan joutsenien täyttämän lahden.


Marianhamina oli edelleen varsinainen kesäkaupunki. Söimme hyvin joka kerta, hotelli oli todella mukava, jopa ruotsin puhumista pääsi kokeilemaan.

Ihana tyyli, kaikki mätsää

Kotia kohti
Matkasimme Siljalla, laiva peruuttaa :P

Kesä on loma-aikaa, mutta myös arkea. Kesäarki on kivempaa kuin talviarki, koska niin moni viettää kuitenkin lomaa. Unelmien kesätyö olisi varmaankin lomakaupungissa. Leppoisat lomalaiset haluavat olla iloisia, pienistä hermostumatta. Kunhan palvelut toimii, kaikki on hyvin. =)

Varsinkin kesällä myös opiskelija haluaa syödä hyvin. Suomalainen ruoka on kuitenkin aika kallista. Lidl ei ole päivittäinen ruokakauppani, mutta muutamia ehdottomia suosikkeja olen löytänyt. Toimii myös piknikillä!

Vielä muutama kesäinen tunnelmakuva.

Piknikillä ystävien kanssa, herra saapui suoraan treeneistä

Joku tarjosi juomankin

Oman elämäni Kate Moss: pukeutuu mielenkiintoisesti, kaikki näyttää hyvältä, ja osaa myös olla ihan(a) höppänä =)

Paras tapa helliä itseään ja parisuhdettaan on syödä hyvin =)

Laukkufriikin tunnustuksia

Joku saattoi ihmetellä, kun kerroin ostaneeni äidilleni laukun alesta. Noh, onhan se ehkä vähän hassua ostella äidilleen asusteita. Myönnän kuitenkin kaiken. Olen ostanut äidilleni laukkuja ja kenkiä Ebaysta. Kaikkea on mielestäni silti varsin kohtuullinen määrä. Kenkiä on enemmän, ehkä 20, tai no, ainakin. Mutta moni niistä on maksanut muutaman punnan.

Nyt kerron kuitenkin laukuista. Esittelin jo Ril'sin laukun, mutta vielä yksi (typerä) kuva siitä. Huomaako joku kikkailuni? ehehe

Laukusta löytyi asiat, joita äiti pitää tärkeinä. Riittävän pitkät kahvat, koska aina pitää pystyä kantamaan laukkua myös olalla. Nyt äiti tarvitsi myös vähän tilavampaa laukkua, johon mahtuu pienet ostokset ja muuta tarpeellista. Tärkein ominaisuus on sivutasku, jota ilman on kuulemma vaikea elää. Sinne saa avaimet. Myös moc croc -nahkaan rouva on tykästynyt. Itse lisäisin listaan isomman laukun kohdalla myös pohjan metallituet, ettei se heti naarmuunnu. Niinpä oli helppoa tehdä valinta, kun kaikki ominaisuudet täsmäsivät.

Mutta mistä kaikki oikein lähti? No, viime vuoden keväällä sain päähäni, että äiti tarvitsee Chanelin laukun. 80-luku oli äitini vuosikymmen. Hän luopui olkatoppauksistaan vasta, kun pakotin. Oikeasti tuo laukku oli muistaakseni 90-luvulta, mutta ei haittaa. Hyödynsin dollarin halvan kurssin ja huusin laukun netistä. Jännitti niin älyttömästi, että miten käy (valuuko huolellinen taustatyöni hukkaan ja jää luu käteen, eli feikki). Onneksi niin ei käynyt. Jostain syystä äiti myös suostui suunnitelmaani.

Laukku ei ole perinteisesti tikattua nahkaa, vaan tuollainen "raidallinen". Tupsu on myös mielestäni hauska yksityiskohta. Ja äitikin tykkää.

Samoihin aikoihin huusin äitienpäivälahjaksi vintage-Diorin. Laukku oli halpa, koska kuva oli suttuinen. Sitten toimitus tökki pahasti. Olin varma, että tulin huijatuksi ja ainoa lohtuni oli, etten menettäynyt kamalasti rahaa. Lopulta laukku kuitenkin saapui ja se oli aito, huippuhyvässä kunnossa ja laatikon kera.

Jonkin ajan päästä löysin Marc Jacobsin laukun, jossa oli kaivattu sivutasku. Se on Sophia-mallin edeltäjä Grape. Tyyli on vähän "rokimpi", joten olin mietteliäs. Jostain syystä kuitenkin tarjosin laukusta hieman yli puolet pyyntihinnasta - ja myyjä suostui. Oho! Äiti, ostin sulle laukun. Hän tykkää, mutta yksi ongelma siinä on. Se painaa paljon, joten käyttö on jäänyt vähemmälle. Otinkin sen hoitoon itselleni vähän aikaa sitten. =)

Furlan laukku on saksalaisesta Ebay-nettikaupasta. Uutena ostettu ja ihan ok-ostos. Ei mikään löytö, mutta omistaja on tykännyt, varsinkin tuo nahkatyyppi siis miellyttää.

Fendin kiemurtelevasti tikattu laukku oli omituinen ja ei-niin-kiva -keissi. Laukun nahkaosat ovat aitoja, kädensijat eivät (toisesta laukusta siirretty, huonokuntoiset myös). Myös vetoketjujen vetimet oli uusittu ja yhdessä vetimessä oli feikki-laatta kiinni. Noh, tällaiset asiat on ihan mahdollisia käytetyissä laukuissa, mutta niistä pitäisi ilmoittaa. Mokasin kaiken lisäksi vielä valitusprosessin, joten mitään hyvitystä en saanut. Pisti ärsyttämään.

Kun aikaa vähän kului, ei ostos enää niin harmittanut. Nahka on todella laadukasta ja kestää vielä aikaa. Eikä tästä maksettu maltaita. Kunhan jostain löytäisi toisen laukun, jossa on tuohon sopivat irrotettavat kantokahvat niin kaikki olisi hyvin. (Myy omasi, jos omistat =) - Myyjä sai kuitenkin negatiivisen "hv"-palautteen.

Mistä sitten tiedän, että mikä on aitoa ja mikä ei. Se on vaatinut aikaa, googlettamista, googlettamista ja lukemista. Mulberryn laukut varsinkin on esimerkiksi helppo tunnistaa aidoiksi. Nahka on niin laadukasta, paksua ja painavaa, ettei feikkilaukuissa sellaiseen ole varaa. Mutta sama pätee yleensä kaikkiin laatulaukkuihin. Se voi ironisesti olla huonokin juttu. Äiti ei usein jaksa kantaa Jacobsiaan, koska jo laukku yksinään painaa.

Sitten on yksityiskohdat. Aina on jokin yksityiskohta, jota feikin tekijä ei osaa/jaksa kopioida oikein. Nahan pitää "laskeutua" oikein. C:n kaaren olla täsmälleen oikean muotoinen ja kirjainten oikean mitan päästä toisistaan. Fontin pitää olla oikea. Dustbagi ei saa olla eri vuodelta kuin itse laukku. Dustbagin fontin pitää olla oikein kirjoitettu ja oikealla värillä. Sitten on aitoustodistuksia ja sarjanumeroita. Niihin ei kannata kuitenkaan keskittyä liikaa. Kaiken muunkin pitää täsmätä.

Ehdottomasti paras keino on kuitenkin koskea nahkaa ja tuotetta. Laadun tuntee. Ja jos toteaa ostaneensa feikin, keinoja saada rahat takaisin on. Paypal on hyvä tapa maksaa siinä mielessä.

Jos kaipaat neuvoja, voin yrittää auttaa, esim. aidon laukun tunnistamisessa. Parhaat vinkit löytää kuitenkin Purse Forumista. Sieltä löytää aina tyypin, jonka kaapista löytyy 7 kaupasta kannettua saman merkin laukkua - ja aikaa vastata kysymykseesi. =)

Jossain vaiheessa kerron varmaan myös omista laukuistani.. =)

P.S. En vastusta edullisia, keinonahkaisia tms. laukkuja. Vastustan vain feikkejä. Suosin itse nahkaa, koska se kestää käytössäni ehkä paremmin. Voin laittaa nahkalaukun kirpputorille, jos mielihaluni muuttuvat. Tosin voi keinonahkaisenkin laittaa kiertoon ja laadukkaita keinonahkalaukkuja myy esim. Stella McCartney. Eipäs-juupastelut on turhia, kukin mieltymystensä mukaan, vai mitä. =)

Hyvä-paha-ale

Paita vai mekko? (Modström)

En juossut ale-ostoksille juhannuksen jälkeen. Ei ollut tarvetta, eikä oikein rahaakaan. Halusin löytää vain mustan lörttöhuivin (löysinkin 5 €lla Vero Modasta). Olin tyytyväinen, vaikka punainen huivi jäi löytymättä.

Sitten piti ostaa poikaystävälle syntymäpäivälahja. Noh, matkalla tarttui mukaan myös Vagabondin tennarit. Ne olivat -50% alessa. Hankinta oli äärimmäisen onnistunut, kengät on jalassa vähän väliä. Ahvenanmaalta ostin Modströmin paitamekon. Olisin pärjännyt ilmankin, mutta täytyyhän jokin matkamuisto saada. =) -40% teki hullaantumisesta kivempaa.

Ainoa harkittu ja odotettu ale-asia oli Asosin sandaalit, joita kyttäilin vähän väliä. Jaksoin odottaa, enkä tarttunut ensimmäiseen alennukseen. Odotukseni palkittiin, kun hinta laski lisää. Pieni takapakki tuli kuitenkin. Olisin ottanut koon 8, mutta se ehti loppua, ja vain hetki ennen tilaukseni tekemistä. Jännitin lopputulosta, mutta koko 7 jäi käyttööni. Sandaalien kanssa ei ole niin millimetreistä kiinni. (Oma kokoni on siis n. 40,5 joten oikea koko on välillä vaikea löytää. Lisäksi minulla oli käsitys, että Asosin kengät ovat ehkä vähän pienellä mitoituksella. Jos nyt pitäisi ostaa "tavalliset" kengät, ottaisin koon 8.)

Asosin hinnoittelu on muuten hämmentävä. Oli nimittäin -30% alennuskausi kesän alussa. Kun hinnat palautuivat normaaleiksi, kyseiset sandaalit tulivatkin kalliimmiksi kuin ennen alea, ovh-hinta siis nousi. Kun ale alkoi, ruskeat kengät halpenivat enemmän kuin mustat. Kun tein tilaukseni, hintaero oli 3 puntaa. Nyt ruskeiden hinta on noussut 2 puntaa. Vähän kuin lentolippuja ostaisi..

Olin tyytyväinen ostoksiini ja luulin, että alerekit tyhjenisivät ennen kuin minua löytäisi kaupoista. En tarvinnut mitään. Mitä nyt haaveilin vajaamittaisista, tummista, siisteistä, mutta kuitenkin rennoista, resorireunaisista housuista. Serpentiinistä, tuolta täyspitkien kesämekkojen valtakunnasta, ne löytyivät. Vahingossa, -50% alella eli 15 €lla. Oho!

Mielessäni oli myös hailakan vaaleanpunainen teepaita. Olisiko Ginassa sellainen? Ei tarttunut kainaloon, mutta viereisessä Aleksi 13ssa elettiin hetkeä myöhemmin draamaa. Kaivelin puolihuolimattomasti -70%-koria. Sieltä löytyivät Bronxin nauhakorkokengät. Myyjä oli ne sinne aamulla siirtänyt, viimeisen parin, kokoa 41. Rauhoittelin itseäni, ne ovat varmasti liian suuret. No eivät olleet. Pakko ne sitten oli ottaa. 80 € oli enää alle 24 €. Olin ostanut jo nauhasandaalit, mutta silti. Olisi jäänyt kaivelemaan.

Kaikkia ale-asioita on ollut kiva käyttää, pari asua muistin kuvatakin.

paita H&M / housut Serpentiini / sandaalit Asos/ laukku Marc Jacobs (Ebay)

paita River Island (Ebay) / housut Serpentiini / kengät Bronx

River Islandin paidassani ja Stella McCartneyn syksyn näytöksen taustalavasteessa on mielestäni paljon samaa. =) Sami Sykkö osasi kertoa lavasteesta. Tekijät ovat Chapmanin taiteilijaveljekset. He olivat innostuneet piirtämään Sam Taylor Woodin valokuvan päälle. (Myös paitani painokuvissa on yhdistetty valokuvia ja "maalausta".) Sykön mielestä "lavaste oli kuin kuvitus satukirjasta, jossa seuraavalla aukeamalla joku joutuu jonkun vangiksi tai pelastuu." Toivottavasti syksyni on pelastettu!

Ale-löydöt, Vagabondin kengät (kaipaisivat jo siistimistä), Pieces-huivi Vero Modasta, Ril's-laukku äidille ja LG:n pyykinpesukone

Ainakin pesukoneongelmani on ratkaistu. Vuonna 2003 ensimmäisillä osa-aikatyöpalkoilla ostamani Zanussi-kone hajosi juuri ennen Ahvenanmaan matkaamme. Onneksi saanemme vakuutuksesta kelpokorvauksen. Uusi LG on hieno! Ajastin, digitaalinen näyttö, linkouskierroksia 1400 (-> huomattavasti kuivempaa pyykkiä) ja rypistymisen esto jne. Ja alennusta Gigantin nettikaupassa 150 €. Nyt vain toivon, että kone kestää käytössä.

Myös äiti sai jotain. Ostin hänelle syyslaukuksi -40% alella Ril'sin laukun. Niitä (ja monia muita malliston laukkuja) jäi vielä Makkaratalon Aleksi 13een. Oli myös paljon muita hyviä tarjouksia.

Miksi sitten kirjoitin paha-ale? Tykkään alennusmyynneistä. Tykkään tehdä löytöjä. Samoja elementtejä on Ebayssa. Mutta yksi hieno asia on second hand löydöissä. Niitä ei tarvinnut valmistaa vain minua varten.

Yritän ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, jotka voin mahdollisesti laittaa itse myöhemmin kiertoon. Vähintään toivon niiden kestävän omassa käytössäni. Silti joskus hairahdun tai en vain raaski ostaa kallista tuotetta. Ostan edullisemman.

Kuluttaja voi tehdä valintoja. Valintojen tekeminen on kuitenkin vaikeaa. Huomaan palaavani tuon tuostakin Jyrki Kiiskisen kolumniin "Kohtuullisuudesta" ja tasa-arvomittareita käsittelevän postaukseni aihepiireihin.