Laukkufriikin tunnustuksia

Joku saattoi ihmetellä, kun kerroin ostaneeni äidilleni laukun alesta. Noh, onhan se ehkä vähän hassua ostella äidilleen asusteita. Myönnän kuitenkin kaiken. Olen ostanut äidilleni laukkuja ja kenkiä Ebaysta. Kaikkea on mielestäni silti varsin kohtuullinen määrä. Kenkiä on enemmän, ehkä 20, tai no, ainakin. Mutta moni niistä on maksanut muutaman punnan.

Nyt kerron kuitenkin laukuista. Esittelin jo Ril'sin laukun, mutta vielä yksi (typerä) kuva siitä. Huomaako joku kikkailuni? ehehe

Laukusta löytyi asiat, joita äiti pitää tärkeinä. Riittävän pitkät kahvat, koska aina pitää pystyä kantamaan laukkua myös olalla. Nyt äiti tarvitsi myös vähän tilavampaa laukkua, johon mahtuu pienet ostokset ja muuta tarpeellista. Tärkein ominaisuus on sivutasku, jota ilman on kuulemma vaikea elää. Sinne saa avaimet. Myös moc croc -nahkaan rouva on tykästynyt. Itse lisäisin listaan isomman laukun kohdalla myös pohjan metallituet, ettei se heti naarmuunnu. Niinpä oli helppoa tehdä valinta, kun kaikki ominaisuudet täsmäsivät.

Mutta mistä kaikki oikein lähti? No, viime vuoden keväällä sain päähäni, että äiti tarvitsee Chanelin laukun. 80-luku oli äitini vuosikymmen. Hän luopui olkatoppauksistaan vasta, kun pakotin. Oikeasti tuo laukku oli muistaakseni 90-luvulta, mutta ei haittaa. Hyödynsin dollarin halvan kurssin ja huusin laukun netistä. Jännitti niin älyttömästi, että miten käy (valuuko huolellinen taustatyöni hukkaan ja jää luu käteen, eli feikki). Onneksi niin ei käynyt. Jostain syystä äiti myös suostui suunnitelmaani.

Laukku ei ole perinteisesti tikattua nahkaa, vaan tuollainen "raidallinen". Tupsu on myös mielestäni hauska yksityiskohta. Ja äitikin tykkää.

Samoihin aikoihin huusin äitienpäivälahjaksi vintage-Diorin. Laukku oli halpa, koska kuva oli suttuinen. Sitten toimitus tökki pahasti. Olin varma, että tulin huijatuksi ja ainoa lohtuni oli, etten menettäynyt kamalasti rahaa. Lopulta laukku kuitenkin saapui ja se oli aito, huippuhyvässä kunnossa ja laatikon kera.

Jonkin ajan päästä löysin Marc Jacobsin laukun, jossa oli kaivattu sivutasku. Se on Sophia-mallin edeltäjä Grape. Tyyli on vähän "rokimpi", joten olin mietteliäs. Jostain syystä kuitenkin tarjosin laukusta hieman yli puolet pyyntihinnasta - ja myyjä suostui. Oho! Äiti, ostin sulle laukun. Hän tykkää, mutta yksi ongelma siinä on. Se painaa paljon, joten käyttö on jäänyt vähemmälle. Otinkin sen hoitoon itselleni vähän aikaa sitten. =)

Furlan laukku on saksalaisesta Ebay-nettikaupasta. Uutena ostettu ja ihan ok-ostos. Ei mikään löytö, mutta omistaja on tykännyt, varsinkin tuo nahkatyyppi siis miellyttää.

Fendin kiemurtelevasti tikattu laukku oli omituinen ja ei-niin-kiva -keissi. Laukun nahkaosat ovat aitoja, kädensijat eivät (toisesta laukusta siirretty, huonokuntoiset myös). Myös vetoketjujen vetimet oli uusittu ja yhdessä vetimessä oli feikki-laatta kiinni. Noh, tällaiset asiat on ihan mahdollisia käytetyissä laukuissa, mutta niistä pitäisi ilmoittaa. Mokasin kaiken lisäksi vielä valitusprosessin, joten mitään hyvitystä en saanut. Pisti ärsyttämään.

Kun aikaa vähän kului, ei ostos enää niin harmittanut. Nahka on todella laadukasta ja kestää vielä aikaa. Eikä tästä maksettu maltaita. Kunhan jostain löytäisi toisen laukun, jossa on tuohon sopivat irrotettavat kantokahvat niin kaikki olisi hyvin. (Myy omasi, jos omistat =) - Myyjä sai kuitenkin negatiivisen "hv"-palautteen.

Mistä sitten tiedän, että mikä on aitoa ja mikä ei. Se on vaatinut aikaa, googlettamista, googlettamista ja lukemista. Mulberryn laukut varsinkin on esimerkiksi helppo tunnistaa aidoiksi. Nahka on niin laadukasta, paksua ja painavaa, ettei feikkilaukuissa sellaiseen ole varaa. Mutta sama pätee yleensä kaikkiin laatulaukkuihin. Se voi ironisesti olla huonokin juttu. Äiti ei usein jaksa kantaa Jacobsiaan, koska jo laukku yksinään painaa.

Sitten on yksityiskohdat. Aina on jokin yksityiskohta, jota feikin tekijä ei osaa/jaksa kopioida oikein. Nahan pitää "laskeutua" oikein. C:n kaaren olla täsmälleen oikean muotoinen ja kirjainten oikean mitan päästä toisistaan. Fontin pitää olla oikea. Dustbagi ei saa olla eri vuodelta kuin itse laukku. Dustbagin fontin pitää olla oikein kirjoitettu ja oikealla värillä. Sitten on aitoustodistuksia ja sarjanumeroita. Niihin ei kannata kuitenkaan keskittyä liikaa. Kaiken muunkin pitää täsmätä.

Ehdottomasti paras keino on kuitenkin koskea nahkaa ja tuotetta. Laadun tuntee. Ja jos toteaa ostaneensa feikin, keinoja saada rahat takaisin on. Paypal on hyvä tapa maksaa siinä mielessä.

Jos kaipaat neuvoja, voin yrittää auttaa, esim. aidon laukun tunnistamisessa. Parhaat vinkit löytää kuitenkin Purse Forumista. Sieltä löytää aina tyypin, jonka kaapista löytyy 7 kaupasta kannettua saman merkin laukkua - ja aikaa vastata kysymykseesi. =)

Jossain vaiheessa kerron varmaan myös omista laukuistani.. =)

P.S. En vastusta edullisia, keinonahkaisia tms. laukkuja. Vastustan vain feikkejä. Suosin itse nahkaa, koska se kestää käytössäni ehkä paremmin. Voin laittaa nahkalaukun kirpputorille, jos mielihaluni muuttuvat. Tosin voi keinonahkaisenkin laittaa kiertoon ja laadukkaita keinonahkalaukkuja myy esim. Stella McCartney. Eipäs-juupastelut on turhia, kukin mieltymystensä mukaan, vai mitä. =)