torstai 25. helmikuuta 2010

Kulman takana

Hiiohoi ja terweiset Taiwanista!

Taipei on osoittautunut juuri niin mahtavaksi kaupungiksi kuin uskalsin haaveilla. Olen innoissani! =D Ikävä kyllä kalenteri on ollut edelleen niin täynnä, ettei oikeita postauksia ehdi väsäämään. Myös henkilökohtaisella puolella on ollut ajateltavaa.. Ensi viikolla teen kuitenkin oikean postauksen. Toiveikkaana uskon sen olevan uuden kotini esittely. Jos ei, niin sitten jotain muuta.. =)

terv. Sofia, Taiwan-minäni

"Ison henkilökohtaisen ongelman tunnistaa siitä, että mikään neuvo ei kelpaa." Anu Silfverberg

perjantai 27. marraskuuta 2009

See you soon!


Opiskelu, työ, vaihtoon valmistautuminen ja kaikki muu mahdollinen eivät jätä aikaa tällä hetkellä blogin kirjoittamiseen. Ikäväkseni se täytyy nyt vihdoin todeta. Vaikka valmiita aiheita/aihiota on odottamassa.

Helmikuussa 2010 olen kuitenkin jälleen sorvin ääressä. Kaarran Hong Kongin ja Thaimaan kautta Taiwaniin, jossa siis vietän ensi kevään. Silloin minulla on aikaa ja paljon uutta toivottavasti kerrottavanani.

Blogi ei muutu matkailublogiksi, mutta varmasti sellaisiakin piirteitä saattaa ilmaantua. Suunnitelmista sen verran, että aion kuvata itse enemmän, mutta toisaalta olen edelleen kiinnostunut jakamaan minua inspiroivia kuvia. Itse kun en ole mikään valokuvaaja.

Nähdään siis helmikuussa! Saattaa minusta kuulua jo ennen sitäkin, mutta silloin viimeistään..

Kuvana toimii Finskin ja Basso & Brooken yhteistyön hedelmä. Mysteeriset "Project 1" -kengät ovat päässeet siis tositoimiin! How cool is that!

tiistai 29. syyskuuta 2009

Me <3 grey

Acne sai sydämeni sulamaan. Pahemman kerran.

Mekkoa ei löydy. Hiukan helpotti, kun harmaa t-paitamekko löytyi. Löytyisi edes jokin vastaava. Mutta ei.

Syksy taitaakin olla täynnä harmaita asioita, joista voi nähdä päiväunia.

H&Mkin yllätti. Jimmy Choon laukku on vain.. niin. Ihana.

Mutta nyt sanomme hei hei Eeva Polttilalle. Kiitos kaikista uutisista, jotka kerroit. Ihmisillä pitää olla esikuvia, olet minulle sellainen. =) (Arvi Lindin viimeinen jakso jäi katsomatta, mutta Eevaa en missaisi.)

Kuvat °° °° °° °°

torstai 24. syyskuuta 2009

Hups

En pahoittele, etten ole kirjoittanut aikoihin. En missään vaiheessa ole ajatellut, että tämä olisi jatkuvasti päivittyvä blogi. En stressaa blogin takia.

Tauon aikana olen aloittanut uudessa työpaikassani (ja tykännyt kovasti), opiskellut, bilettänyt, itkenyt (viimeksi hetki sitten), iloinnut ja painanut torkkunappulaa. Tavallista opiskelijan arkea siis. =)

Olen seuraillut myös blogeja, käynyt katsomassa sen Valentino-elokuvan Wintour-elokuvan sijaan (+ pari muutakin R&A -elokuvaa), viettänyt mieluisia hetkiä Designmarketissa ja Habitaressa hyvässä seurassa, ihastunut Cafe Engelin brunssiin ja opetellut olemaan rennompi. Olen myös onnellinen, että elämässäni on jooga ja rakkaita ystäviä. Osa lähti vaihtoon, osa tuli takaisin. Oma vaihtokin on jo toisinaan mielessä. Pitäisi käydä juttelemassa ainakin rokotuksista..

Valtava määrä postausideoita on päässäni. Myös kamerat odottavat tyhjennystä. Siihen ei kuitenkaan juuri nyt ole voimavaroja. Varmaan jossain vaiheessa kuitenkin.


Olen inspiroitunut..

Saksan Voguen Syyskuun numerostaEasy and chicLove it!
NappimekkoMichelle (Kingdom of Style)

Inspiroivaa viikonloppua!

tiistai 1. syyskuuta 2009

Mistä on onnelliset tytöt tehty?

Ystävistä
Olen saanut ystäviä sieltä ja täältä. On sellaisia, joiden kanssa sovin kirpputorireissuista ja sunnuntaibrunsseista, ja sellaisia, joiden kanssa jaan saman musiikkimaun. Sitten ovat he, joiden kanssa muistelen vanhoja. (Kukaan muu ei jaksaisi kuunnella sitä.) Opiskeluiden ohessa on myös syntynyt eräänlainen yhteisö, joka pitää huolta omistaan. Ja monia muita ihania ihmisiä. =)

Joskus käy niin, että tiet erkanevat ystävän kanssa. Yleensä ei tapahdu mitään dramattista. Toinen ihminen vain häipyy kuvasta, vähän vahingossa. Tai muuttaa pois. Olen kait siinä mielessä erikoinen, että en ajattele ystävyyttä ikuisuuteen jatkuvana projektina. Tietystikään en halua menettää pitkäaikaisia ystäviäni. On kuitenkin mielestäni parempi saada uusia ystäviä, vaikka he kuuluisivatkin vain tiettyyn elämänvaiheeseen, kuin olla ilman sellaista ystävyyttä.

Puolisosta
Olen ollut saman pojan kanssa ikuisuuden. Oikeastaan olemme muuttumassa jo mieheksi ja naiseksi, mutta kutsun häntä silti poikaystäväksi. Hän on paras ystäväni ja rakastajani.

En usko, että onnellisuuteen itseasiassa tarvitaan kumppania. Voi hyvin pärjätä ilmankin. Jos kuitenkin on haku päällä, ei kannata lähteä liikkeelle lista vaatimuksia kädessä. Rakkaudelle on annettava mahdollisuus. =) Ei hullaantumisessa ole kuitenkaan mitään järkeä. Ei voi antaa tyhjentävää vastausta, miksi haluaa olla juuri tuon tietyn ihmisen kanssa, eikä jonkun toisen. Tuntuu vain siltä.


Opiskeluista ja kivoista töistä
Löysin oman opinahjoni vähän sattumalta. Halusin opiskella monia asioita ja keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin. Lukiossa luin suurinpiirtein kaikkia reaaliaineita, ja sellainen vaihtoehto tuntui tylsältä, että olisin erikoistunut yhteen tieteen alaan. Opiskelut ovat vastanneet odotuksiini, mutta myös teekkarielämä on hauskaa. =)

Työelämässä olen ollut opintojen ohella ja kesätöissä. Oman alan työt ovat olleet mieluisimpia. Ja niistä hyvistä uutisista. Sain nimittäin osa-aikaisen työpaikan. =) Aloitan ensi maanantaina.

Nuorille, varsinkin tytöille, pitäisi kuitenkin kertoa, minkälainen (akateeminen) työelämä usein nykyään on. Miltä tuntuu elää silppu- ja pätkätöitä tehden. En tarkoita, että pätkätöiden tekijä olisi huonompi arvoinen työntekijä, en todellakaan. Päinvastoin. Mutta helppoa se ei ole. Myös ansiotasolla on väliä.

Varmoja työpaikkoja ei ole enää olemassakaan, mutta vakituisessa työsuhteessa on kuitenkin oma turvansa. Jos opiskeluun ja uraan suhtautuu intohimoisesti, ei usein edes harkitse muita vaihtoehtoja. Taitelijan on pakko tehdä taidettaan. Hyvä niin. Me muut, jotka teemme töitä myös elanto-mielessä, voimme miettiä eri vaihtoehtoja.


Hyvästä olosta
Aloitin eilen jälleen joogan. Mietin koko ajan, miten olen voinut olla joogaamatta koko kesän. Hathajoogaohjaajani on ihana. Hän muistuttaa, miten tärkeää on muistaa hoitaa kehoaan, rauhoittua, hengittää syvään ja hiljentyä. Olla myötämielinen itselleen. Antaa ajatusten virrata ja negatiivisuuden häipyä jonnekin pois.

Olen myös alkanut juosta, kuten aiemmin kerroinkin. Olen harjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Juoksen nykyään mieluummin kuin kävelen. Joskus juoksen oikeastaan koko lenkin, joskus vähemmän. Omien tuntojen mukaan. Haluan silti tsempata itseäni, koska juoksemisesta tulee hyvä olo.

Suhteellisuuden tajusta
Aina sanotaan, että yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa. Tosiasiassa pieni määrä ihmisiä todella on muuttanut maailmaa. Olenkin kiinnostunut niistä ihmisistä, ilmiöistä ja asioista, jotka olivat tai ovat merkityksellisiä. Siksi kait tykkään myös tyyliasioista, nekin ovat jatkuvassa muutoksessa.

Näin ollen olen dokumenttifriikki. Katson kaikkea laidasta laitaan. Tieto lisää tuskaa. En halunnut lähteä vaihtoon Kiinaan, koska ihmisoikeudet kauhistuttavat. En halua lomalle Turkkiin, koska kurdien tilanne ei miellytä.

Olen myös herkkä. Minun on suojeltava itseäni. Ei niin, että sulkisin silmäni epäkohdilta. En kuitenkaan ota maailman tuskaa kannettavakseni.

Niin teki Anna-Leena Härkösen sisko, joka päätyi lopulta itsemurhaan. Härkönen kirjoitti aiheesta romaanin Loppuunkäsitelty, joka löytyy myös omasta hyllystäni. En ole sitä kuitenkaan lukenut, jostain syystä. Härkösen haastattelu, jossa hän kertoi siskostaan, sai minut entistä tiukemmin pitämään jalat maassa. Sisko oli lähtenyt ihmisoikeustyöhön Turkin kurdialueelle. Takaisin tullessaan hän kertoi häpeävänsä rotuaan. Herkkä tyttö ei kestänyt näkemiään ja kuulemiaan asioita.

Ihminen voi loputtomiin yrittää ymmärtää maailmaa. Kompleksisuus on kiehtovaa. Mutta on myös muistettava nauttia elämästä. Seikkailtava. Pysähdyttävä olemaan onnellinen.

Mistä on sinun onnesi tehty?


Kuvat ovat Gemma Boothin ja W-lehden elokuun numerosta (mallina Guinevere Van Seenus, kuvaajana Mario Sorrenti).