Yellow Venture

Kulman takana

2010-02-25T20:12:00.000+02:00

Hiiohoi ja terweiset Taiwanista!

Taipei on osoittautunut juuri niin mahtavaksi kaupungiksi kuin uskalsin haaveilla. Olen innoissani! =D Ikävä kyllä kalenteri on ollut edelleen niin täynnä, ettei oikeita postauksia ehdi väsäämään. Myös henkilökohtaisella puolella on ollut ajateltavaa.. Ensi viikolla teen kuitenkin oikean postauksen. Toiveikkaana uskon sen olevan uuden kotini esittely. Jos ei, niin sitten jotain muuta.. =)

terv. Sofia, Taiwan-minäni

"Ison henkilökohtaisen ongelman tunnistaa siitä, että mikään neuvo ei kelpaa." Anu Silfverberg

See you soon!

2009-11-27T17:43:00.003+02:00

Opiskelu, työ, vaihtoon valmistautuminen ja kaikki muu mahdollinen eivät jätä aikaa tällä hetkellä blogin kirjoittamiseen. Ikäväkseni se täytyy nyt vihdoin todeta. Vaikka valmiita aiheita/aihiota on odottamassa.

Helmikuussa 2010 olen kuitenkin jälleen sorvin ääressä. Kaarran Hong Kongin ja Thaimaan kautta Taiwaniin, jossa siis vietän ensi kevään. Silloin minulla on aikaa ja paljon uutta toivottavasti kerrottavanani.

Blogi ei muutu matkailublogiksi, mutta varmasti sellaisiakin piirteitä saattaa ilmaantua. Suunnitelmista sen verran, että aion kuvata itse enemmän, mutta toisaalta olen edelleen kiinnostunut jakamaan minua inspiroivia kuvia. Itse kun en ole mikään valokuvaaja.

Nähdään siis helmikuussa! Saattaa minusta kuulua jo ennen sitäkin, mutta silloin viimeistään..

Kuvana toimii Finskin ja Basso & Brooken yhteistyön hedelmä. Mysteeriset "Project 1" -kengät ovat päässeet siis tositoimiin! How cool is that!

Me <3 grey

2009-09-29T20:35:00.006+03:00

Acne sai sydämeni sulamaan. Pahemman kerran.

Mekkoa ei löydy. Hiukan helpotti, kun harmaa t-paitamekko löytyi. Löytyisi edes jokin vastaava. Mutta ei.

Syksy taitaakin olla täynnä harmaita asioita, joista voi nähdä päiväunia.

H&Mkin yllätti. Jimmy Choon laukku on vain.. niin. Ihana.

Mutta nyt sanomme hei hei Eeva Polttilalle. Kiitos kaikista uutisista, jotka kerroit. Ihmisillä pitää olla esikuvia, olet minulle sellainen. =) (Arvi Lindin viimeinen jakso jäi katsomatta, mutta Eevaa en missaisi.)

Kuvat °° °° °° °°

Hups

2009-09-24T23:05:00.004+03:00

En pahoittele, etten ole kirjoittanut aikoihin. En missään vaiheessa ole ajatellut, että tämä olisi jatkuvasti päivittyvä blogi. En stressaa blogin takia.

Tauon aikana olen aloittanut uudessa työpaikassani (ja tykännyt kovasti), opiskellut, bilettänyt, itkenyt (viimeksi hetki sitten), iloinnut ja painanut torkkunappulaa. Tavallista opiskelijan arkea siis. =)

Olen seuraillut myös blogeja, käynyt katsomassa sen Valentino-elokuvan Wintour-elokuvan sijaan (+ pari muutakin R&A -elokuvaa), viettänyt mieluisia hetkiä Designmarketissa ja Habitaressa hyvässä seurassa, ihastunut Cafe Engelin brunssiin ja opetellut olemaan rennompi. Olen myös onnellinen, että elämässäni on jooga ja rakkaita ystäviä. Osa lähti vaihtoon, osa tuli takaisin. Oma vaihtokin on jo toisinaan mielessä. Pitäisi käydä juttelemassa ainakin rokotuksista..

Valtava määrä postausideoita on päässäni. Myös kamerat odottavat tyhjennystä. Siihen ei kuitenkaan juuri nyt ole voimavaroja. Varmaan jossain vaiheessa kuitenkin.

Olen inspiroitunut..

Saksan Voguen Syyskuun numerosta Easy and chic Love it!
Nappimekko Michelle (Kingdom of Style)

Inspiroivaa viikonloppua!

Mistä on onnelliset tytöt tehty?

2009-09-01T12:20:00.009+03:00

Ystävistä
Olen saanut ystäviä sieltä ja täältä. On sellaisia, joiden kanssa sovin kirpputorireissuista ja sunnuntaibrunsseista, ja sellaisia, joiden kanssa jaan saman musiikkimaun. Sitten ovat he, joiden kanssa muistelen vanhoja. (Kukaan muu ei jaksaisi kuunnella sitä.) Opiskeluiden ohessa on myös syntynyt eräänlainen yhteisö, joka pitää huolta omistaan. Ja monia muita ihania ihmisiä. =)

Joskus käy niin, että tiet erkanevat ystävän kanssa. Yleensä ei tapahdu mitään dramattista. Toinen ihminen vain häipyy kuvasta, vähän vahingossa. Tai muuttaa pois. Olen kait siinä mielessä erikoinen, että en ajattele ystävyyttä ikuisuuteen jatkuvana projektina. Tietystikään en halua menettää pitkäaikaisia ystäviäni. On kuitenkin mielestäni parempi saada uusia ystäviä, vaikka he kuuluisivatkin vain tiettyyn elämänvaiheeseen, kuin olla ilman sellaista ystävyyttä.

Puolisosta
Olen ollut saman pojan kanssa ikuisuuden. Oikeastaan olemme muuttumassa jo mieheksi ja naiseksi, mutta kutsun häntä silti poikaystäväksi. Hän on paras ystäväni ja rakastajani.

En usko, että onnellisuuteen itseasiassa tarvitaan kumppania. Voi hyvin pärjätä ilmankin. Jos kuitenkin on haku päällä, ei kannata lähteä liikkeelle lista vaatimuksia kädessä. Rakkaudelle on annettava mahdollisuus. =) Ei hullaantumisessa ole kuitenkaan mitään järkeä. Ei voi antaa tyhjentävää vastausta, miksi haluaa olla juuri tuon tietyn ihmisen kanssa, eikä jonkun toisen. Tuntuu vain siltä.

Opiskeluista ja kivoista töistä
Löysin oman opinahjoni vähän sattumalta. Halusin opiskella monia asioita ja keskittyä laajempiin kokonaisuuksiin. Lukiossa luin suurinpiirtein kaikkia reaaliaineita, ja sellainen vaihtoehto tuntui tylsältä, että olisin erikoistunut yhteen tieteen alaan. Opiskelut ovat vastanneet odotuksiini, mutta myös teekkarielämä on hauskaa. =)

Työelämässä olen ollut opintojen ohella ja kesätöissä. Oman alan työt ovat olleet mieluisimpia. Ja niistä hyvistä uutisista. Sain nimittäin osa-aikaisen työpaikan. =) Aloitan ensi maanantaina.

Nuorille, varsinkin tytöille, pitäisi kuitenkin kertoa, minkälainen (akateeminen) työelämä usein nykyään on. Miltä tuntuu elää silppu- ja pätkätöitä tehden. En tarkoita, että pätkätöiden tekijä olisi huonompi arvoinen työntekijä, en todellakaan. Päinvastoin. Mutta helppoa se ei ole. Myös ansiotasolla on väliä.

Varmoja työpaikkoja ei ole enää olemassakaan, mutta vakituisessa työsuhteessa on kuitenkin oma turvansa. Jos opiskeluun ja uraan suhtautuu intohimoisesti, ei usein edes harkitse muita vaihtoehtoja. Taitelijan on pakko tehdä taidettaan. Hyvä niin. Me muut, jotka teemme töitä myös elanto-mielessä, voimme miettiä eri vaihtoehtoja.

Hyvästä olosta
Aloitin eilen jälleen joogan. Mietin koko ajan, miten olen voinut olla joogaamatta koko kesän. Hathajoogaohjaajani on ihana. Hän muistuttaa, miten tärkeää on muistaa hoitaa kehoaan, rauhoittua, hengittää syvään ja hiljentyä. Olla myötämielinen itselleen. Antaa ajatusten virrata ja negatiivisuuden häipyä jonnekin pois.

Olen myös alkanut juosta, kuten aiemmin kerroinkin. Olen harjoitellut säännöllisen epäsäännöllisesti. Juoksen nykyään mieluummin kuin kävelen. Joskus juoksen oikeastaan koko lenkin, joskus vähemmän. Omien tuntojen mukaan. Haluan silti tsempata itseäni, koska juoksemisesta tulee hyvä olo.

Suhteellisuuden tajusta
Aina sanotaan, että yksi ihminen ei voi muuttaa maailmaa. Tosiasiassa pieni määrä ihmisiä todella on muuttanut maailmaa. Olenkin kiinnostunut niistä ihmisistä, ilmiöistä ja asioista, jotka olivat tai ovat merkityksellisiä. Siksi kait tykkään myös tyyliasioista, nekin ovat jatkuvassa muutoksessa.

Näin ollen olen dokumenttifriikki. Katson kaikkea laidasta laitaan. Tieto lisää tuskaa. En halunnut lähteä vaihtoon Kiinaan, koska ihmisoikeudet kauhistuttavat. En halua lomalle Turkkiin, koska kurdien tilanne ei miellytä.

Olen myös herkkä. Minun on suojeltava itseäni. Ei niin, että sulkisin silmäni epäkohdilta. En kuitenkaan ota maailman tuskaa kannettavakseni.

Niin teki Anna-Leena Härkösen sisko, joka päätyi lopulta itsemurhaan. Härkönen kirjoitti aiheesta romaanin Loppuunkäsitelty, joka löytyy myös omasta hyllystäni. En ole sitä kuitenkaan lukenut, jostain syystä. Härkösen haastattelu, jossa hän kertoi siskostaan, sai minut entistä tiukemmin pitämään jalat maassa. Sisko oli lähtenyt ihmisoikeustyöhön Turkin kurdialueelle. Takaisin tullessaan hän kertoi häpeävänsä rotuaan. Herkkä tyttö ei kestänyt näkemiään ja kuulemiaan asioita.

Ihminen voi loputtomiin yrittää ymmärtää maailmaa. Kompleksisuus on kiehtovaa. Mutta on myös muistettava nauttia elämästä. Seikkailtava. Pysähdyttävä olemaan onnellinen.

Mistä on sinun onnesi tehty?

Kuvat ovat Gemma Boothin ja W-lehden elokuun numerosta (mallina Guinevere Van Seenus, kuvaajana Mario Sorrenti).

Ylämaan kietaisu

2009-08-27T15:29:00.003+03:00

Topshop jatkaa syksyn mallistojensa esittelyä. Viimeisimpänä putkahti Highland Fling, joka upposi minuunkin. Pakko saada -juttu on mustavalkoneuletakki. Myös letityspuuhat on mielessä.

Onnekseni myös kiilakorkojen aikakausi jatkuu ja jatkuu. Voinkohan koskaan kyllästyä niihin? (Jäin koukuun yläasteella.)

Topshopin nettikaupasta ei villatakkiani löydy. Pelottaa, ettei se ole päässyt tuotantoon asti. Tai sitten ne myydään loppuun minuutissa. Vinkatkaa siis, jos satutte huomaamaan!

Minulla on myös hyviä uutisia. Niistä myöhemmin. Ne ovat kuitenkin muiden kiireiden ohella pitäneet minut poissa postauksia väsäämästä. Ideoita on liikaakin. Toistaiseksi, ainakin, olen ollut kovin hidas saamaan kaiken jollakin tavalla järjellisesti kasaan, joten yritän päästä vauhtiin edes tällaisilla lyhykäisyyksillä.

Nauttikaa kesän viimeisistä lämpimistä päivistä!

Kuvat

Lopulliset ratkaisut

2009-08-20T08:16:00.002+03:00

Olin 16-vuotias, kun päätin hankkia tatuoinnin. Samalla päätin kuitenkin odottaa siihen asti, että täytän 24 vuotta. Noh, tuo maaginen luku on kääntynyt jo aikoja sitten, mutta ihoni on säilynyt kuvattomana. Syykin on yksinkertainen. En ole saanut päätettyä aihetta. Ajattelin, että jonakin päivänä kuva tulee itsestään ajatuksiini. Ja nyt oli sen aika.

Selkämykseeni muuttaa pöllö. =) Kuvasta tulee sarjakuvamainen ja ehkä graafinenkin. Eikä kovin suuri. Kuvan etsiminen on nyt käynnissä. Aikaa on hyvin, koska en aio ryhtyä toimeen ennen vaihtoani Taiwanissa. Joskus vuoden päästä aikaisintaan.

Tykkään fiiliksestä, mutta ei silti tällainen..

Katsotaan, miten asia kehittyy.

Ja miksi valitsin juuri pöllön, johtuu paitsi lapsena koulussa nikkaroimastani linnunpöntöstä pöllöille, myös halustani tulla viisaaksi ja sivistyneeksi. Ikäkriiseistä huolimatta en ole sinänsä ikinä pelännyt vanhenemista. Olen ajatellut iän tuovan mukanaan viisautta, jota muutoin ei voi hankkia. Sivistys liittyy akateemisuuteen, mutta myös yleiseen tiedonjanoon ja muiden ihmisten kunnioittamiseen.

Ja miksi 24-vuotiaana. Silloin naimattomasta naisesta tuli aikoinaan vanhapiika ja piti alkaa maksaa vanhapiikaveroa. Olen seurustellut vuosia, mutta kutsun silti itseäni toisinaan vanhaksi piiaksi. Nimitys huvittaa minua. Yhteiskuntanormia vastaan toiminut naimaton nainen sai liikanimen. Minulle se tarkoittaa uskallusta kulkea omia polkuja ja olla riippumaton. Suhtaudun parisuhteeseeni/ yleisesti parisuhteisiin myönteisesti, kuten myös avioliittoon. Silti jaksan olla ällistynyt niistä paineista, joita naisille kasataan parisuhteeseen ja perheen perustamiseen liittyen. Yksinäinen nainen ei ole säälittävä, hän on rohkelikko.

Mentiinpäs aivan sivu-urille. Mutta niin, linkkejä pöllökuviin otetaan mieluusti vastaan!

P.S. Mukavaa viikonloppua! Touhua on niin, etten ehdi ennen ensi viikkoa päivittelemään..

Köpiksen kesä

2009-08-15T15:59:00.007+03:00

En meinaa millään haluta luopua kesästä, lämmöstä ja menneistä ajoista. Aika kultaa muistot. Viipyilen ajatuksissani, muistelen ihanuuksia.

Olinkin siis innoissani, kun Kööpenhaminan kesän 2010 näytöksien kuvat tupahtivat eteeni. Voin edelleen jatkaa kesäilyäni. Seuraavat saivat minut innostumaan:

Boss OrangeCopenhagen UnfairDesignskolen KoldingHenrik VibskovMargit BrandtMinimarket Munthe Plus SimonsenRützou

Tosi värikästä juu. Ihan syysvaatteita! Ivana Helsingin kokoelmakin oli haikea. Silmämeikki sai ajatukset epäonnistuneisiin iltoihin. Onko lama nyt sitten tällainen? Tykkäsin silti, ei niin ivanamaista. Kuosien suunnittelussa Paola on edelleen oivaltava.
Lopulta siirryinkin toisiin sesonkeihin.

Julie Fagerholt Heartmade ss2009

Kesäistä juu.. Noh, suosiolla päätän tämän Marimekon syksyyn 2009. Onhan nää villapaidatkin aika kivoja loppujen lopuksi. Nuo housut voisin siirtää omaan kaappinikin, vaikka opiskelijabudjettini tuskin riittää..

Hyvää viikonloppua kaikille! Ja Flowta. Itse en paikalle kavunnut, vaikka huikeat bileet onkin ilmeisesti tulossa. Siirryn kahden kaverin kanssa pian Slummien miljonäärin, hyvän ruoan ja karkkipussin väliin. =)

Kuvat

Kesä on kiva

2009-08-05T08:31:00.004+03:00

Lomamatkamme poikaystäväni kanssa suuntautui Ahvenanmaalle. Matkasimme autolla Kustavin kautta Brändöhön, jossa myös yövyimme. Suurin osa matkasta tosin taittui lossilla ja lautalla.

Majapaikka oli pettymys, joten suuntasimme illalliselle Lappo-saarelle, jossa vietettiin Lappofestiä. Siellä oli hauskaa, joten ei edes majapaikka enää harmittanut. Tilasimme myös paluumatkalle Brändöhön lautan. Oli aika huvittavaa soittaa kapteenille, että heippa, haetteko meidät myös pois, jos tullaan. Ja heti lupasi, vaikka varaus olisi pitänyt periaatteessa tehdä päivää aikaisemmin. Ei kuulemma ole niin pilkun päälle. =)

Lappo

Brändöstä matka jatkui jälleen seuraavana aamuna lautalla Vårdöhön. Hummelvikin satamasta ajoimme suoraan Kastelholman linnaan, jossa olikin spesiaalipäivä, keskiaikapirskeet (tietysti ohjelma oli ruotsiksi, joten osa infosta jäi pimentoon). Turnajaiset, tanssiaiset, markkinat ja ohjelmanumerot olivat hauskoja.

Linnanneito, juu'u =)

Pääsaarella kiertely oli mukavaa. Löysimme mm. ihanan joutsenien täyttämän lahden.

Marianhamina oli edelleen varsinainen kesäkaupunki. Söimme hyvin joka kerta, hotelli oli todella mukava, jopa ruotsin puhumista pääsi kokeilemaan.

Ihana tyyli, kaikki mätsää

Kotia kohti
Matkasimme Siljalla, laiva peruuttaa :P

Kesä on loma-aikaa, mutta myös arkea. Kesäarki on kivempaa kuin talviarki, koska niin moni viettää kuitenkin lomaa. Unelmien kesätyö olisi varmaankin lomakaupungissa. Leppoisat lomalaiset haluavat olla iloisia, pienistä hermostumatta. Kunhan palvelut toimii, kaikki on hyvin. =)

Varsinkin kesällä myös opiskelija haluaa syödä hyvin. Suomalainen ruoka on kuitenkin aika kallista. Lidl ei ole päivittäinen ruokakauppani, mutta muutamia ehdottomia suosikkeja olen löytänyt. Toimii myös piknikillä!

Vielä muutama kesäinen tunnelmakuva.

Piknikillä ystävien kanssa, herra saapui suoraan treeneistä

Joku tarjosi juomankin

Oman elämäni Kate Moss: pukeutuu mielenkiintoisesti, kaikki näyttää hyvältä, ja osaa myös olla ihan(a) höppänä =)

Paras tapa helliä itseään ja parisuhdettaan on syödä hyvin =)

Laukkufriikin tunnustuksia

2009-08-04T07:49:00.001+03:00

Joku saattoi ihmetellä, kun kerroin ostaneeni äidilleni laukun alesta. Noh, onhan se ehkä vähän hassua ostella äidilleen asusteita. Myönnän kuitenkin kaiken. Olen ostanut äidilleni laukkuja ja kenkiä Ebaysta. Kaikkea on mielestäni silti varsin kohtuullinen määrä. Kenkiä on enemmän, ehkä 20, tai no, ainakin. Mutta moni niistä on maksanut muutaman punnan.

Nyt kerron kuitenkin laukuista. Esittelin jo Ril'sin laukun, mutta vielä yksi (typerä) kuva siitä. Huomaako joku kikkailuni? ehehe

Laukusta löytyi asiat, joita äiti pitää tärkeinä. Riittävän pitkät kahvat, koska aina pitää pystyä kantamaan laukkua myös olalla. Nyt äiti tarvitsi myös vähän tilavampaa laukkua, johon mahtuu pienet ostokset ja muuta tarpeellista. Tärkein ominaisuus on sivutasku, jota ilman on kuulemma vaikea elää. Sinne saa avaimet. Myös moc croc -nahkaan rouva on tykästynyt. Itse lisäisin listaan isomman laukun kohdalla myös pohjan metallituet, ettei se heti naarmuunnu. Niinpä oli helppoa tehdä valinta, kun kaikki ominaisuudet täsmäsivät.

Mutta mistä kaikki oikein lähti? No, viime vuoden keväällä sain päähäni, että äiti tarvitsee Chanelin laukun. 80-luku oli äitini vuosikymmen. Hän luopui olkatoppauksistaan vasta, kun pakotin. Oikeasti tuo laukku oli muistaakseni 90-luvulta, mutta ei haittaa. Hyödynsin dollarin halvan kurssin ja huusin laukun netistä. Jännitti niin älyttömästi, että miten käy (valuuko huolellinen taustatyöni hukkaan ja jää luu käteen, eli feikki). Onneksi niin ei käynyt. Jostain syystä äiti myös suostui suunnitelmaani.

Laukku ei ole perinteisesti tikattua nahkaa, vaan tuollainen "raidallinen". Tupsu on myös mielestäni hauska yksityiskohta. Ja äitikin tykkää.

Samoihin aikoihin huusin äitienpäivälahjaksi vintage-Diorin. Laukku oli halpa, koska kuva oli suttuinen. Sitten toimitus tökki pahasti. Olin varma, että tulin huijatuksi ja ainoa lohtuni oli, etten menettäynyt kamalasti rahaa. Lopulta laukku kuitenkin saapui ja se oli aito, huippuhyvässä kunnossa ja laatikon kera.

Jonkin ajan päästä löysin Marc Jacobsin laukun, jossa oli kaivattu sivutasku. Se on Sophia-mallin edeltäjä Grape. Tyyli on vähän "rokimpi", joten olin mietteliäs. Jostain syystä kuitenkin tarjosin laukusta hieman yli puolet pyyntihinnasta - ja myyjä suostui. Oho! Äiti, ostin sulle laukun. Hän tykkää, mutta yksi ongelma siinä on. Se painaa paljon, joten käyttö on jäänyt vähemmälle. Otinkin sen hoitoon itselleni vähän aikaa sitten. =)

Furlan laukku on saksalaisesta Ebay-nettikaupasta. Uutena ostettu ja ihan ok-ostos. Ei mikään löytö, mutta omistaja on tykännyt, varsinkin tuo nahkatyyppi siis miellyttää.

Fendin kiemurtelevasti tikattu laukku oli omituinen ja ei-niin-kiva -keissi. Laukun nahkaosat ovat aitoja, kädensijat eivät (toisesta laukusta siirretty, huonokuntoiset myös). Myös vetoketjujen vetimet oli uusittu ja yhdessä vetimessä oli feikki-laatta kiinni. Noh, tällaiset asiat on ihan mahdollisia käytetyissä laukuissa, mutta niistä pitäisi ilmoittaa. Mokasin kaiken lisäksi vielä valitusprosessin, joten mitään hyvitystä en saanut. Pisti ärsyttämään.

Kun aikaa vähän kului, ei ostos enää niin harmittanut. Nahka on todella laadukasta ja kestää vielä aikaa. Eikä tästä maksettu maltaita. Kunhan jostain löytäisi toisen laukun, jossa on tuohon sopivat irrotettavat kantokahvat niin kaikki olisi hyvin. (Myy omasi, jos omistat =) - Myyjä sai kuitenkin negatiivisen "hv"-palautteen.

Mistä sitten tiedän, että mikä on aitoa ja mikä ei. Se on vaatinut aikaa, googlettamista, googlettamista ja lukemista. Mulberryn laukut varsinkin on esimerkiksi helppo tunnistaa aidoiksi. Nahka on niin laadukasta, paksua ja painavaa, ettei feikkilaukuissa sellaiseen ole varaa. Mutta sama pätee yleensä kaikkiin laatulaukkuihin. Se voi ironisesti olla huonokin juttu. Äiti ei usein jaksa kantaa Jacobsiaan, koska jo laukku yksinään painaa.

Sitten on yksityiskohdat. Aina on jokin yksityiskohta, jota feikin tekijä ei osaa/jaksa kopioida oikein. Nahan pitää "laskeutua" oikein. C:n kaaren olla täsmälleen oikean muotoinen ja kirjainten oikean mitan päästä toisistaan. Fontin pitää olla oikea. Dustbagi ei saa olla eri vuodelta kuin itse laukku. Dustbagin fontin pitää olla oikein kirjoitettu ja oikealla värillä. Sitten on aitoustodistuksia ja sarjanumeroita. Niihin ei kannata kuitenkaan keskittyä liikaa. Kaiken muunkin pitää täsmätä.

Ehdottomasti paras keino on kuitenkin koskea nahkaa ja tuotetta. Laadun tuntee. Ja jos toteaa ostaneensa feikin, keinoja saada rahat takaisin on. Paypal on hyvä tapa maksaa siinä mielessä.

Jos kaipaat neuvoja, voin yrittää auttaa, esim. aidon laukun tunnistamisessa. Parhaat vinkit löytää kuitenkin Purse Forumista. Sieltä löytää aina tyypin, jonka kaapista löytyy 7 kaupasta kannettua saman merkin laukkua - ja aikaa vastata kysymykseesi. =)

Jossain vaiheessa kerron varmaan myös omista laukuistani.. =)

P.S. En vastusta edullisia, keinonahkaisia tms. laukkuja. Vastustan vain feikkejä. Suosin itse nahkaa, koska se kestää käytössäni ehkä paremmin. Voin laittaa nahkalaukun kirpputorille, jos mielihaluni muuttuvat. Tosin voi keinonahkaisenkin laittaa kiertoon ja laadukkaita keinonahkalaukkuja myy esim. Stella McCartney. Eipäs-juupastelut on turhia, kukin mieltymystensä mukaan, vai mitä. =)

Hyvä-paha-ale

2009-08-03T11:39:00.015+03:00

Paita vai mekko? (Modström)

En juossut ale-ostoksille juhannuksen jälkeen. Ei ollut tarvetta, eikä oikein rahaakaan. Halusin löytää vain mustan lörttöhuivin (löysinkin 5 €lla Vero Modasta). Olin tyytyväinen, vaikka punainen huivi jäi löytymättä.

Sitten piti ostaa poikaystävälle syntymäpäivälahja. Noh, matkalla tarttui mukaan myös Vagabondin tennarit. Ne olivat -50% alessa. Hankinta oli äärimmäisen onnistunut, kengät on jalassa vähän väliä. Ahvenanmaalta ostin Modströmin paitamekon. Olisin pärjännyt ilmankin, mutta täytyyhän jokin matkamuisto saada. =) -40% teki hullaantumisesta kivempaa.

Ainoa harkittu ja odotettu ale-asia oli Asosin sandaalit, joita kyttäilin vähän väliä. Jaksoin odottaa, enkä tarttunut ensimmäiseen alennukseen. Odotukseni palkittiin, kun hinta laski lisää. Pieni takapakki tuli kuitenkin. Olisin ottanut koon 8, mutta se ehti loppua, ja vain hetki ennen tilaukseni tekemistä. Jännitin lopputulosta, mutta koko 7 jäi käyttööni. Sandaalien kanssa ei ole niin millimetreistä kiinni. (Oma kokoni on siis n. 40,5 joten oikea koko on välillä vaikea löytää. Lisäksi minulla oli käsitys, että Asosin kengät ovat ehkä vähän pienellä mitoituksella. Jos nyt pitäisi ostaa "tavalliset" kengät, ottaisin koon 8.)

Asosin hinnoittelu on muuten hämmentävä. Oli nimittäin -30% alennuskausi kesän alussa. Kun hinnat palautuivat normaaleiksi, kyseiset sandaalit tulivatkin kalliimmiksi kuin ennen alea, ovh-hinta siis nousi. Kun ale alkoi, ruskeat kengät halpenivat enemmän kuin mustat. Kun tein tilaukseni, hintaero oli 3 puntaa. Nyt ruskeiden hinta on noussut 2 puntaa. Vähän kuin lentolippuja ostaisi..

Olin tyytyväinen ostoksiini ja luulin, että alerekit tyhjenisivät ennen kuin minua löytäisi kaupoista. En tarvinnut mitään. Mitä nyt haaveilin vajaamittaisista, tummista, siisteistä, mutta kuitenkin rennoista, resorireunaisista housuista. Serpentiinistä, tuolta täyspitkien kesämekkojen valtakunnasta, ne löytyivät. Vahingossa, -50% alella eli 15 €lla. Oho!

Mielessäni oli myös hailakan vaaleanpunainen teepaita. Olisiko Ginassa sellainen? Ei tarttunut kainaloon, mutta viereisessä Aleksi 13ssa elettiin hetkeä myöhemmin draamaa. Kaivelin puolihuolimattomasti -70%-koria. Sieltä löytyivät Bronxin nauhakorkokengät. Myyjä oli ne sinne aamulla siirtänyt, viimeisen parin, kokoa 41. Rauhoittelin itseäni, ne ovat varmasti liian suuret. No eivät olleet. Pakko ne sitten oli ottaa. 80 € oli enää alle 24 €. Olin ostanut jo nauhasandaalit, mutta silti. Olisi jäänyt kaivelemaan.

Kaikkia ale-asioita on ollut kiva käyttää, pari asua muistin kuvatakin.

paita H&M / housut Serpentiini / sandaalit Asos/ laukku Marc Jacobs (Ebay)

paita River Island (Ebay) / housut Serpentiini / kengät Bronx

River Islandin paidassani ja Stella McCartneyn syksyn näytöksen taustalavasteessa on mielestäni paljon samaa. =) Sami Sykkö osasi kertoa lavasteesta. Tekijät ovat Chapmanin taiteilijaveljekset. He olivat innostuneet piirtämään Sam Taylor Woodin valokuvan päälle. (Myös paitani painokuvissa on yhdistetty valokuvia ja "maalausta".) Sykön mielestä "lavaste oli kuin kuvitus satukirjasta, jossa seuraavalla aukeamalla joku joutuu jonkun vangiksi tai pelastuu." Toivottavasti syksyni on pelastettu!

Ale-löydöt, Vagabondin kengät (kaipaisivat jo siistimistä), Pieces-huivi Vero Modasta, Ril's-laukku äidille ja LG:n pyykinpesukone

Ainakin pesukoneongelmani on ratkaistu. Vuonna 2003 ensimmäisillä osa-aikatyöpalkoilla ostamani Zanussi-kone hajosi juuri ennen Ahvenanmaan matkaamme. Onneksi saanemme vakuutuksesta kelpokorvauksen. Uusi LG on hieno! Ajastin, digitaalinen näyttö, linkouskierroksia 1400 (-> huomattavasti kuivempaa pyykkiä) ja rypistymisen esto jne. Ja alennusta Gigantin nettikaupassa 150 €. Nyt vain toivon, että kone kestää käytössä.

Myös äiti sai jotain. Ostin hänelle syyslaukuksi -40% alella Ril'sin laukun. Niitä (ja monia muita malliston laukkuja) jäi vielä Makkaratalon Aleksi 13een. Oli myös paljon muita hyviä tarjouksia.

Miksi sitten kirjoitin paha-ale? Tykkään alennusmyynneistä. Tykkään tehdä löytöjä. Samoja elementtejä on Ebayssa. Mutta yksi hieno asia on second hand löydöissä. Niitä ei tarvinnut valmistaa vain minua varten.

Yritän ostaa kestäviä ja laadukkaita vaatteita, jotka voin mahdollisesti laittaa itse myöhemmin kiertoon. Vähintään toivon niiden kestävän omassa käytössäni. Silti joskus hairahdun tai en vain raaski ostaa kallista tuotetta. Ostan edullisemman.

Kuluttaja voi tehdä valintoja. Valintojen tekeminen on kuitenkin vaikeaa. Huomaan palaavani tuon tuostakin Jyrki Kiiskisen kolumniin "Kohtuullisuudesta" ja tasa-arvomittareita käsittelevän postaukseni aihepiireihin.

Kesästä syksyyn

2009-07-30T12:41:00.010+03:00

En voinut olla jälleen klikkailematta Looklettia, vaikka liika-annostuksen ehdinkin siitä jo saada. Style Bubblen Susie oli myös löytänyt härpäkkeen. Hän oli innostunut skandimerkeistä. Oli sitten pakko käydä katsomassa, miten valikoima on laajentunut..

Ensimmäisen asukokonaisuuden innoittajana oli Stellan blogista löytynyt kuvasarja. Minua nauratti, koska otsikossa puhuttiin värikkyydestä.

Viehätyin hailakasta vaaleanpunaisesta. Lookletin valikoimissa ei juuri väriä näy, joten paita oli kompromissivaihtoehto. Se voisi olla vähän siistimpi. Stellan asuun ei kuulunut laukkua. Minä valitsin tuollaisen pussukan. =)
Noh, sitten löysin Cheap Mondayn topin (?, mekkohan se on), joka on _ihana_. Ja sitten Minimarketin leppäkerttuvillapaidan. Olin yht'äkkiä ajatuksineni jo syksyssä. Plaah! Kesää ei saa pilata syksyilemällä. Silti teen sitä jatkuvasti, vahingossa.

Haaveilen musta-valkoisesta hupparista

ja vaivattomasta tyylikyydestä

Olen myös paikallistanut uuden minulle tuntemattoman aussimerkki Willown. Resort 2010 malliston ruudut ihastuttivat. Jotain samaa kuin Dries Van Notella, mutta silti se on oma juttunsa.

Syksykään 2009 ei ollut hassumpi

Näytöskuvat olivat silti ihan oma juttunsa. Syksyssä on juuri jotain tuollaista bitter sweetiä. Luopumista. Kaipausta. Haikeutta. Kauneutta.

Jos tarvitsisin syksyksi kokkarimekon, valintani olisi Nanette Leporen syysmallistosta.
Ja nyt unohdan kaikki nämä syysjutut! Kesän viettäminen on kuitenkin aika kivaa.. 8)

Mäkin haluun

2009-07-28T08:15:00.001+03:00

Lähes jokaisessa blogissa on ollut kuvia Pariisin Voguen elokuun numeron muotispektaakkelista. Lehteen koottiin 64 kuvan sarja totaali-lookkeja huippumalleineen. Kuvaamisen hoiti Inez & Vinoodh. Jutun otsikko oli vapaasti käännettynä "Muodin DNA". Tämäkin päätti laittaa omat suosikkinsa tänne.

Jo pitkään on korostettu mix & match -ideologiaa. Univormumainen pukeutuminen on jäänyt historiaan, kun asukokonaisuuksista on tullut kerrosteltuja samalla, kun edullisia vaatteita on yhdistetty huippusuunnittelijoiden luomuksiin. Olisiko tuuli kääntymässä? Lama on pakottanut monet muotitalot kiristämään kukkaronnyörejään, mutta ollaan myös palaamassa perusasioiden ääreen. Kukaan ei ehkä tällä hetkellä kaipaa "CHANEL!!!" -asioita. Kuka kehtaisi sellaisen kantaa edes ulos kaupasta? Itse en ole oikein ikinä pitänyt logo-vaatteista tai -asusteista, joten suuntaus on mieluinen. (En siis tarkoita sitä, että irrottaisin logot vaatteistani tms. En vain pidä suurista logoista, joiden tarkoitus on lähes "huutaa" minun rakastavan kyseistä brändiä. Kukin tietysti tyylillään =)

Mistä sitten on kyse? Uskon, että huolitellumpi tyylikkyys saa jälleen enemmän huomiota. Helppo, rento, mutta viimeistelty ja varma tyyli on kantajalleen siunaus. Vaatteet eivät kiristä, kutita tai roiku. Ne istuvat ja tuntuvat hyvältä. Siitä voidaan myös maksaa. Helppous saattaa olla sitä, että koko asun voi ostaa kerralla. Sitä voi muuttaa asustein. Eli on taas ok ostaa jakku, hame ja housut samasta sarjasta. Univormuihin silti tuskin palataan. Yksityiskohdat ja viimeistelty työnjälki saavat asiakkaan tekemään ostopäätöksen. Kilpailu on niin kovaa, ettei helppoihin ratkaisuihin ole (ainakaan enää) varaa.

Jostain syystä viime aikoina olen ehkä vähän kyllästynyt väreihin. Olen siis ihminen, jonka värikkäitä vaatevalintoja välillä ääneenkin ihmetellään, =) onneksi ei ilkeyksiä ole minun korviini silti kuulunut. Minulla oli vuosikausia suhteellisen väritön vaatekaappi, mutta sitten sinne alkoi hiipiä värejä. Yht'äkkiä huomasin, että vaatekaapissani on melkein kymmenen lähes saman sävyistä pinkkiä - oranssinpunaista paitaa. Eli osa enemmän pinkkejä, osa oranssihtavia.

Nyt saa yksi väripilkku olla maksimi, jos sitäkään. Vähän harmittaa. Kesällä on kiva pukeutua riemunkirjavasti. Noh, ehkä tämä menee vielä ohi.. Syksyllä voisi sitten taas siirtyä hillitympään väribalettiin. Kas näin:

Jotenkin ihanan rento, mutta silti chic
Tyylivinkkini äidille =)

SuosikkiniHei ihan oikeasti, miten ne näillä kävelee?!Paljon samaa oli monta vuotta sitten jossakin britti-Voguessa, ihastuin ja vieläkin tykkään.

Love the dress, mutta koira on myös juuri niin kaunis kuin mahdollista.

Sitten vielä loppuun iki ihana Yves Saint Laurent. Punaiset kengät, yksinkertaisuus, naisellisuus nyansseissa ja laukku, johon rakastuin jo jokin aika sitten. En osannut kirjoittaa siitä ennen, mutta nyt sain hyvän aasin sillan.

Sen toi tietoisuuteeni Sara, jonka lumoava blogi saa minut vaipumaan ajatuksiini tuon tuostakin. En ostaisi itselleni Chanelin laukkua. Ostin sen äidilleni. =) Mutta tämän ottaisin heti kokoelmaani, kaikissa väreissä ja koissa.

Kuvat ADN de Mode & musta YSL-laukku

Sitten tää laittais tälle nää liilat kengät

2009-07-22T09:24:00.004+03:00

London College of Fashion ja interaktiivisia nettikauppapalveluja tarjoava Schway ovat ryhtyneet yhteistyöhön. BA Fashion Design Realisation -kurssi on ensimmäinen, joka osallistuu projektiin. Kyse on opiskelijoille tarjottavasta mahdollisuudesta esitellä luomuksiaan interaktiivisesti. Halukkaat pääsevät siis "hypistelemään" ja kokoelman vaatteista voi luoda haluamiaan asukokonaisuuksia.

Brändäyskoulu postauksessani jo harmittelin, miten suomalaiset ei vaan osaa tuotteistaa ideoitaan innovaatioiksi asti. Tässä olisi nyt yksi uusi idea varastettavaksi. On oikeasti eri asia kokeilla nuoren suunnittelijan mekkoa näytenuken päällä kuin katsoa pelkkiä mainoskuvia (vaikka ei niistä saa silti tietysti luopua! miten ihania mainoskuvat voivatkaan olla..). Kaikkihan tietävät, miten kynnys ostaa madaltuu, kun voi vähän "testata" ensin.. Vähän kuin leikkisi paperinukeilla. =)

Tietystikään nuorilla suunnittelijoilla ei ole varaa hankkia käyttöönsä interaktiivista netti(kauppa)työkalua. Siksi voitaisiinkin perustaa uuteen Aalto-yliopistoon projekti, jossa tekniikan- ja taidepuolen opiskelijoiden tietotaito yhdistettäisiin. Voitaisiin luoda opiskelijoiden käyttöön nettityökaluja, jotka voisivat olla esim. 5 vuoden ajan valmistumisesta ilmaiseksi opiskelijoiden käytössä. (Vaikka teekkari olenkin, itse en opiskele ohjelmointia tms. nörtteilyä, joten mitään valmista konseptia en osaa esittää.) Tärkeintä olisi poikkitieteellisyys, koulutusohjelmasta riippumatta.

Noh, olihan taas paasausta.

Mutta oli siellä oikeasti aika kivoja vaatteitakin. Innostuin Tazeem Akhtarin kuoseista, Gintare Jankunienen uutta ja vanhaa jännästi sekoittelevista vaatteista sekä, yllätys yllätys, suomalaissyntyisen Liinu Leinikki Nuortion kreikkalaisjumalia ja 80-lukua yhdistelevistä asukokonaisuuksista. Onnekseni löysin myös malliston catwalk-kuvia.

Sama Liinu Nuortion mekko oli myös Schway-kuvassa =)

Mallistoa voi näppäillä syyskuun loppuun asti sivustolla.

Helpottaisiko sinun ostopäätöstäsi mallinukella leikkiminen?

P.S. Olen siis palannut matkaltani. Kuvia seuraa myöhemmin..

That little red something

2009-07-10T08:40:00.003+03:00

Joskus haluaa pienen kivan asian, joka saa hyvälle tuulelle, mutta ei kuitenkaan vie koko huomiota. Ostaa jäätelön ja menee syömään sen rantaan. Laittaa voita kastikkeeseen. Menee nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Laittaa kynttilöitä palamaan ja käpertyy lukemaan kirjaa. Suutelee hetken kesken kävelyn.

Toimii varsinkin harmaina päivinä.

Minulle tuollainen pieni asia on myös punaiset kengät.

Tai puunrunko.

Jos näette minut Esplanadilla maalipurkkikädessä, taluttakaa kotiin kiitos.

Tämä lähtisi matkailemaan, kun yhteinen loma poikaystävän kanssa alkaa. Näemme siis jonkin ajan päästä. Au revoir!

Kuvat 1, 2, 3

Mielummin överit kuin vajarit

2009-07-09T18:16:00.008+03:00

Resorteista Haute Couture -sesonkiin. Haute Couture on muotitalojen taidonnäyte, käsityötaidon ylistys. Ei ole tarkoituskaan tehdä käytettäväksi tarkoitettuja vaatteita vaan fiilistellä ja tehdä jotain omaperäistä.

Diorin syksy 2007

Siis pitäisi. Tai ainakin tämän mielestä pitäisi. Lama on surullinen asia. Couture-talo Lacroix on konkurssihallinnon alla ja todennäköisesti tämän vuoden kokoelma jäi Christian Lacroix'n viimeiseksi. Mallisto saatiin esiteltyä Lacroix'n omin ja ystävien varoin & avustuksin. Mm. kengät (Roger Vivier) ja paikka tarjottiin Lacroix'n käyttöön ilmaiseksi.

Christian Lacroix ja Vlada Roslyakov

Esitellyt mallistot ovat olleet lähes järjestäen tylsiä, melkein RTW-mallistoja. Järkyttävin oli Alexis Mabillen haitulakokoelma. Käsityötaidot ja ideat jäivät minulta huomaamatta. Ilmeisesti rahaa ei ole ollut panostaa muillakaan taloilla. Erityisesti petyin (enkä ollut ainoa) Diorin jämähdykseen.

Stephane Rollandin kokoelma oli hieno. Ei revittelyä, mutta ihastuin leikkauksiin ja mielettömiin (avaruudellisiin) yksityiskohtiin. Jotain samaa fiilistä oli Chanelin "jumalattaressa", hassua kyllä.

Materiaaleista eniten olen innoissani sametista. Jean Paul Gaultierin smokkitakki ja Armani Privén jakku olivat ehkä omaan makuuni sopivimmat.

Väriä ei liikaa näkynyt. Tietysti kyse on vuodenvaihteen kokoelmista, mutta silti lama taisi painaa väripalettiakin. Chanelilta löytyi jännittävä kuosien ja värien yhdistelmä. Suurimman hymyn kasvoilleni sai kuitenkin Josep Fontin kokoelma. Lempparini oli punavalkoinen ihanuus.

Mutta minne katosi Anna Wintour? Leidiä ei ole näytöksissä näkynyt. =D

Kuvat Style.com & Josep Font, Stephane Rolland

Edit: Sugar Rock Catwalkin Erin kirjoittaa mielestäni aika osuvasti RTW-viboista

Brändäyskoulu

2009-07-08T17:15:00.011+03:00

Paperiyhtiö Arjowiggins julkaisi uusimman Curious Collection -malliston. Kyllä! Yritys on paperinvalmistaja, joka panostaa designiin ja ympäristöarvoihin. Nyt oli vuorossa julkaista 27 uutta trendiväriä, jotka on valittu yhdessä Studio Edelkoortin kanssa. Time on rankannut 2003 Li Edelkoortin 25 vaikutusvaltaisimman muotiteollisuus-ihmisen joukkoon.

Mutta, mutta. Jotta idea toimisi, vaatii se hyvän toteutuksen. Valokuvaaja Grégoire Alexandre loi malliston ympärille Curious Storyn. Ideana on, että tyttö matkaa läpi erilaisten (väri)maailmojen. Sivuilla on interaktiivinen animaatioseikkailu, jossa matkan voi seurata.

Käyttöliittymä ei ollut kaikkein toimivin, jota välillä jumitteleva koneeni edelleen heikensi, mutta käytin silti (liian) kauan aikaa sivuilla seikkailuun. Klikkailin aivan innoissani eteenpäin paperihevosten ja loisteputkilamppujen keskellä.

Miksi suomessa ei osata?! Miksi puhutaan vain kaikenmaailman älypapereista? Eikö voisi opetella olemaan innovatiivinen tänään? Huh!

Project 1

2009-07-08T08:34:00.002+03:00

Short Film - Project 1 -pari

Näinkin lyhyen bloggailun aikana näköjään jatkuvasti palailen vanhoihin aiheisiin, mutta innostuin nyt niin, että en voinut olla kirjoittamatta..

Eli kyseessä on aiemmassa Finsk -kenkämerkkipostauksessa lyhyesti esitelty kenkä "Project 1", josta Style Bubblen Susie meni vähän sekaisin. Noh, Susien onnistui nyt lopulta saada nuo mysteerikengät kokeiltavaksi. Eli siis vain kokeiltavaksi. Myyntiin ne eivät ole tulossa. Kengistä on kuitenkin tehty jo ainakin kaksi versiota (ensimmäisen postauksen liila, sekä tuo harmaa, erilaisin yksityiskohdin), joten saa nähdä tulisiko joku special edition myyntiin..

Itse innostuin kuitenkin eniten siitä, miksi kengät oli valmistettu. Ne päätyvät seuraavaa mallistoa esittelevään lyhytelokuvaan, joita Finskin sivuilta jo 3 kpl löytyykin. Olin aivan fiiliksissä Crystal Corolla ja Stratum -pätkistä. Hassuja ja hyväntuulisia. Muistuu mieleen vuosituhanteen vaihteen epäkaupallisiin tarkoituksiin tehdyt animaatiot musiikkineen päivineen. Ovat ne silti taiten tehtyjä. =)

Resort 2010, vol. 2

2009-07-07T10:42:00.004+03:00

Kirjoitin jo aiemmin resort 2010 -mallistoista. Lisää kokoelmia on esitelty, joten päätin koota vielä muutamia minua innostaneita asukokonaisuuksia. Uutta ja mullistavaa ei mielestäni löytynyt, mutta silti tuntui, että viehätyin eniten näistä viimeisistä mallistoista, ne jäivät sokeriksi pohjalle. =) Katse kiinnittyi kenkiin. Solmittavat sandaalikorkokengät jatkavat voittokulkuaan, kuten muutkin nyörisandaalit. Yksinkertaisuus ja mielenkiintoiset yksityiskohdat miellyttävät omaa silmääni.

Veikeä takki

Akris

Emilio Pucci

Marni

Moschino

Moschino Cheap & Chic

Richard Chai

Ihanimmat housut!

Sonia Rykiel

Kuvat Style.com
Vinkki: katso Style.comin kuvat nettisivuilla fullscreenillä, jos mahdollista

Kotona käymässä

2009-07-06T17:36:00.006+03:00

Olin käymässä kotikaupungissani helteiden alettua edellisviikonloppuna. Haluan esitellä perheemme uuden jäsenen, suomenajokoirapentu Bertan, joka on yksi ihanimmista asioista elämässäni. En voi hankkia omaa koiraa vielä aikoihin, mutta onneksi vanhemmat saivat vihdoin Bertan vuosien koirattoman kauden jälkeen. Pennun hankkiminen oli pitkä prosessi, joka on nyt onneksi ohi. =)

ihmettely-look =D

Aarre suussa, haettu juuri kätköstä

Vauhti päällä

Bertta on ihmisrakkain koira, jonka tunnen. Lenkillä pysähdytään jokaisen ihmisen ja eläimen kohdalle ihmettelemään, että haluaisikohan tuo olla kaveri. Ei haittaa oliko kyseessä mummo tai vähän laitamyötäisessä kävelevä tyyppi. Lapsista Bertta tykkää tosin eniten, koska kasvattajilla oli paljon lapsia, jotka ovat varmasti paijailleet Berttulia jatkuvasti.

Toinen hassu asia on Bertan kätkemisvietti. Arvokkaimmat asiat, eli kuivatut siankorvat ja -saparot, piilotetaan pihalle tai sisälle. Ja paikkaa vaihdetaan tiuhaan. Aiemmat koirat ovat tyytyneet pitämään lelut ja luut esillä. Äiti on aika hellyttävä. Eläinkauppa on saanut uuden vakioasiakkaan, joka ostelee jännittävyyksiä.

Samalla otin pari kuvaa pihastamme.

Alunperin minun ideoimani koristeallas

Itse kivenpyörittäjä tulossa töistä, saapui kesken kuvausten

Ennen lähtöä kävin ostamassa poikaystävälle syntymäpäivälahjaksi pari vyötä. Shoppailuasu oli helteeseen jopa liian kuuma, mutta mekkoa ei voi kyllä käyttää ilman leggareita. Tuo on kyllä silti ihan tämän hetken lemppari ♥. Menomatkalle lisäsin huivin ja villatakin.

mekko - Look (Ebay)
ballerinat - French Sole (Ebay)
kaulakoru - H&M
laukku - J & M Davidsonin Bianca (Ebay)

Mennään Finskillä!

2009-06-30T03:12:00.003+03:00

Julia Lundsten

Julia Lundstenin Finsk kenkämallistot sulattavat sydämeni kerta toisensa jälkeen. Voisin käyttää niitä oikeastaan aina, joka tilanteeseen ja mielentilaan löytyy malli – harmi vain, että budjetti ei anna myöden. =(

Lundsten innostui suunnittelemaan kenkiä, koska kengät eivät vaatteiden tapaan näytä erilaisilta käyttäjänsä yllä. Intohimoinen suunnittelutyö on kantanut tulosta. Finsk on todella tunnettu maailmalla ja kotimaassakin on arvostusta tullut. Finsk oli yksi muotipostimerkkisarjaan päässeistä brändeistä. Merkin suunnitelleesta Laura Laineesta voisinkin kirjoittaa joskus.

kevät - kesä 2009 mallistoa maailmalta

Style Bubblen Susien onnistui kaivaa jostain kuvia syksyn 2009 mallistosta. Uuh.. jälleen ihanuuksia. Olen jo vuosia ollut kiintynyt kiilakorkoihin. Lundsten on onnistunut luomaan uudenlaisen version tutusta mallista. Kiilakorkosaappaat muistuttaa tämän kesän malliston kiilakorkokenkiä. Se tekeekin Finskistä niin ainutlaatuisen. Design on ajatonta, mutta silti se uudistuu aina uuden malliston myötä.

syksy talvi 2009

Finsk on tullut tunnetuksi puukoroistaan. Lundsten osaa luoda harkittuja kokonaisuuksia, joissa on aina jokin ”juju”, joka saa haltioitumaan. Värikkäät yksityiskohdat piristävät.

Näyttävyydessään omassa luokassa on pari, jonka Susie tiesi kertoa olevan osa mysteeristä ”Project 1”:a. Jännityksellä jatkoa odottamaan!

Kuvat Finsk-blogi & Style Bubble

Ensimmäinen kerta

2009-06-25T16:18:00.003+03:00

Hei taas! =) Olen ollut kesäpuuhissa, joten jäi blogi hetkeksi päivittämättä, mutta nyt vuorossa olisi pari vinkkiä kesän viettoon. Kannattaa nimittäin tehdä asioita, joita ei ole ennen tehnyt.

Kävin vierailulla Hämeenlinnan siirtolapuutarha-alueella eli Kantolanniemessä. Ihana paikka, suosittelen! Sain tietää, että alueella on yhteensä 65 taloa, 55 saunaa (ilman lupia (nykyään) luvan kanssa rakennettuja), oma ranta ja Keskuskatu. Voisin viettää koko kesän siellä! Loistava lisäetu on sijainti aivan keskustan vieressä. Kaupassa ja terassilla voi käydä soutamalla, mutta alue on silti oma maailmansa ja irtiotto arjesta tapahtui, ainakin minulla, heti kun suljin portin parkkipaikan vieressä.

Kantolanniemen taloja
Unohdin tietysti itse kuvata =(

Kantolanniemessä oli vain ihanaa, mutta uskalsin kokeilla jotain ei niin ihanaakin. Pupulandian Jennin esimerkin kirvoittamana rohkenin kokeilla juoksemista. Itseasissa poikaystävä todellisuudessa mut tähän suoritukseen sai ryhtymään, mutta koko matkan ajan hoin, että Jenni oli rapakunnossa, mutta silti aloitti juoksemisen, ja jo nyt on tullut tuloksia. Kyllä tämä tästä!

Niinpä jaksoin juosta suurinpiirtein koko 40 minuutin ajan (muutaman minuutin kävelin ylämäissä), vaikka alkoikin pistää ja vasempaan jalkaan tuli rakko. Onnistuin! Olen ollut vannoutunut kävelijä-lenkkeilijä.

Aikoinaan olin aktiivinen liikkuja, kilpaillutkin. Lisäksi julkinen liikenne oli lähinnä vitsi kotipaikkakunnallani, joten pyörällä piti sotkea paikasta toiseen. Nyt olen niin rapakunnossa, että hävettää. Ennen tiesin, missä treenaan ja kenen kanssa. Kun ihana treeniporukkani jäi, en ole osannut aloittaa uudestaan. Taisiis. Kävin ChiBallissa viime syksystä kevääseen ja kevätkaudella löysin myös joogan, mutta ei näistä harjoituksista ollut kunnon kohentajiksi. Mieltä virkistivät kylläkin! Joogasta tuli minulle terapiaa.

Tavoitteenani on kunnon kohentaminen parantamalla kestävyyttä. Olisi tietysti mukavaa saada myös timmimpi kroppa, mutta inhoan tietysti saliharjoittelua, joka oikeasti auttausi kiinteytymisessä. Sats tarjoaisi ilmaisen treeniviikonkin, mutta se jää vielä mietintään.

Lenkkeilyssä parasta on helppous (voi itse valita, milloin ja missä lenkkeilee), ulkona oleminen ja maisemat. Merenrannan maisemareitti on suosikkini, mutta lähellä on myös kauniita viheralueita. Tykkään lisäksi katsella asuinalueita ja pihoja.

Nyt yritän tsempata itseni uudestaan ja uudestaan juoksemaan. Onnistun!

Kantolanniemen-kuva

Absolut Visions

2009-06-22T15:45:00.003+03:00

Jos olet tai olet aikomassa Müncheniin päin, kannattaa käydä tsekkaamassa 11 kuuluisan bloggaajan näyttely, jossa on esillä 121 työtä. Hel Looksin Liisa Jokinen oli myös mukana.

Speksit
VISIONS- IN AN ABSOLUT WORLD -näyttely @ Temporary Gallery, München (Baaderstrasse 7, 80469 München, klo 18-21, 24.6.09 asti)

Kuvat täältä

Sneak Peak

2009-06-21T17:35:00.006+03:00

Kokosin vähän esimakua tulevasta eli ensi kevään (1/4 vuoden ) (lomamatka)muodista. Kyseessä on siis Resort 2010 -mallistot. Valitsin sellaisia asukokonaisuuksia, joista itse innostuin, mutta pyrin myös löytämään freesejä juttuja. Monta kivaa ideaa, mutta jotenkin nähdyn oloista, jäi ulkopuolelle.

Anna Sui, Armani Collezioni

Brian Reyes, Calvin Klein

Celine, Chanel

Chris Benz

Diane Von Furstenberg, Doo.Ri

Erdem

Giorgio Armani

Jenni Kayne

Jonathan Saunders

Kate Spade, Michael Kors

Miu Miu, Narciso Rodrigues

Oscar de la Renta

Peter Jensen

Rachel Roy

Rag & Bone, Riccardo Tisci

Roberto Cavalli, Vena Cava

Stella McCartney

Yves Saint Laurent

Yigal Azrouel

Zac Posen

Alla muutamia "trendejä". (Trendi-sana on ahdistava, koska inhoan kertakäyttökulttuuria. Tavallaan kyse on vain ideoista/ suuremmista linjoista. Toivottavasti "tää on nyt niin in, pakko saada!" -kulttuurista olisi päästy pidemmälle..)

Väreinä koko sateenkaari

keltaiset
oranssit
vihreät
punaiset
siniset
lila

Usein väri(t) yhdistettynä mustaan/ valkoiseen/ harmaaseen. Myös pelkästään mustaa/valkoista/harmaata oli paljon.

Yleisiä huomioita

vinoon kerrostetusti leikatut mekot (mm. Riccardo Tisci ja Chris Benz)
yksinkertaisuus & graafiset linjat
läpikuultavat & kauniisti laskeutuvat materiaalit
iloisuus (vastapainoa harmaalle taloustilanteelle?!)
80-luku & muhkeat olkapäät
hyvin istuvat mallit

Asusteet

pääasiat eli turbaanit, pannat, kukat jne.
suuret kolmiomaiset kaulakorut (mm. Michael Kors ja Oscar de la Renta)
pallo- ja ympyräkaulakorut
yksinkertaiset, laadukkaat käsilaukut

Kaupassa jo nyt

Raita-asiat
Paljettijakut ja -yksityiskohdat

Oma suosikkiasuni oli Calvin Kleiniltä. Olen huomannut, että melkein joka kaudelta löydän Calvinilta 1-2 aivan upeaa asua, mutta muista en innostu samalla tavalla. Hämmentävää.

Hauskin ja yllättävin oli Peter Jensenin mallisto. Ihastuin varsinkin uimapukuun! (Okei, olihan tämä selkeästi out of the box -mallisto, mutta silti.)

Chris Benziltä valitsemillani kokonaisuuksilla pärjäisi melkein pelkästään koko kesän. Luulen, että tuon Benzin punaisen mekon voisi toteuttaa DIYnä: ensin tarvitaan punainen kotelomekko, sitten vähän tummemman punainen väljä & kauniisti laskeutuva toppi, leikataan topin reuna vinoon + reunan huolittelu, vihreälle silkkinauhalle lenkit mekon sivusaumoihin sopivalle korkeudelle. Sitten vain kaikki päälle yhtä aikaa ja voilà asu on valmis =).

Mistä sinä innostuit?

Kuvat: Style.com & Fashionising sekä Armani Collezion, Riccardo Tisci

Suruaika

2009-06-17T12:01:00.003+03:00

Rakkaan sukulaiseni puoliso kuoli eilen syöpään. Vaikka teitä lukijoita ei taida oikeasti olla edes olemassa, ilmoitan nyt kuitenkin, että seuraavan kerran aion kirjoittaa vasta juhannuksen jälkeen.

Hautajaiskuvat

Haluan lämpöä!

2009-06-17T11:23:00.004+03:00

Olen vilukissa. Rakastan kaikkia lämpimiä paikkoja, ja sauna onkin suosikki paikkani. Mieheke ehdotti viimeksi tällä viikolla (emme olleet saunassa), että minun pitäisi osallistua saunomisen MM-kisoihin. Noh, tuskin. Mutta haluan viettää juhannusta kauniissa säässä, en sadekuuroja väistellen. Yhyy!

Mieltä kuitenkin lämmittää se, että olemme menossa juhannukseksi maalle järven rannalla toimivalle entiselle maatilalle, josta on tehty maaseutumatkailukohde. Ei tarvitse huolehtia ruoista, saunan lämpiämisestä tai tekemisestä. Aionkin pelata mölkkyä ja krokettia sekä saunoa savusaunassa..

Sitä odotellessa väsäsin vielä yhden Looklet kuvan (nyt lopetan!). Aina on hyvä syy haikailla valkoisia hiekkarantoja. Olen ollut parhaalla rannalla ehkä ikinä Malesiassa. Aivan kuin olisi kävellyt vehnäjauhossa. Toivottavasti nämä lämpimät ajatukset tekevät lopun pienestä flunssastani. Ja tuovat bonuksena nuo Miu Miun <3-aurinkolasit.

Nirunaru oikeassa jalassa kuuluu toppiin.

Savusauna-kuva

Hanaa!

2009-06-17T00:12:00.004+03:00

Katselemme poikaystävän kanssa kakkoselta The Driver elokuvaa vuodelta 1978. Aivan mahtava elokuva. =) Koko elokuvassa ei ole ollut yhtään vitsiä, kaikki ovat jatkuvasti tosissaan ja äänimaailma on minimaalinen. Kaahaamista ei ole höystetty epätodellisilla räjäytyksillä tai ihmeellisillä esteillä. Suomalaiseen mielenmaisemaan (ja nykyisiin kesäsäihin) sopiva elokuva. Itse innostuin kuitenkin ehkä eniten kauniista näyttelijöistä ja asuista.

Kuvat: 1 & 2

Tasa-arvomittarit

2009-06-16T12:04:00.006+03:00

Luin Rosa Meriläisen Hesarin kolumnin ” Tuksumpi look ja muut yhteiskunnan mittarit”. Lukemisen jälkeen aloin jostain syystä pohtia, miten Kiinassa naisten tasa-arvo(ttomuus) oikein näkyy pukeutumisessa. (Ehkä lähtö Taiwaniin on jo takaraivossa.) Minulla on päässäni sellainen stereotyyppinen mielikuva, miten naisten asema on muuttunut siellä talouskasvun ja modernisaation myötä. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, kokosin kuvia, joista ehkä välittyy ajatukseni.

Olen ollut aika pettynyt siihen, minkälaisen roolin kiinalaisnaiset ovat ottaneet. Samaan meille tuttuun länsimaiseen kaavaan kun on helppo puskea, mutta mikä on se lisäarvo, joka tästä seuraa?! Kopioiminen on surullista. Mikseivät kiinalaisnaiset keksi jotain ihan uutta ja muuta, josta muu maailma innostuisi. Minihame ei ole = modernisaatio.

Sitten luin blogi-artikkelin, joka avasi silmiäni vähän.
”Millions of Chinese girls were once unwanted, unloved and unappreciated. So can you really blame them for having so much drive to succeed elsewhere in the world? Even till today, they have little opportunities back home compared to their Asian counterparts.”

Hmm.. En tiedä onko tässä leikissä todellisia voittajia, mutta enpä enää halua mennä tuomitsemaan naisia postimerkkiinkään pukeutuneena. Seksikäs pukeutuminen voi todella tuoda naiselle vapautta. Silti olen täsmälleen samaa mieltä Rosan kanssa tuksu-mittarista: ”Pääsääntöisesti sukupuolen ylikorostaminen kautta linjan korreloi käänteisesti naisen vapauden kanssa.”

Kyse lienee siitä, kuinka paljon hyviä miesehdokkaita on tarjolla ja miten riippuvaisia naiset ovat taloudellisesti miehistään. Kaikkihan tiedämme, mitä esim. venäläisnaisista ajatellaan. Venäjällä on valtavasti vakavien ongelmien kanssa kamppailevia nuoria miehiä, yleisimpänä alkoholismi. Perheestään huolehtimaan kykenevistä miehistä on pulaa ja kilpailu heistä on kovaa. Yksinäinen nainen kun on turvaton. Moni nuori neito kilpailee mahdollisuudesta hyvään elämään käyttämällä huikeita korkoja, paljastavia mekkoja ja värikästä huulipunaa. Kyse ei lopulta taida olla muusta, vaikka omasta mielestäni ollaan menty jo aivan liian pitkälle.

Toisaalta Itä-Euroopassa uskalletaan olla naisellisia. Olen joskus kuullut sääliviä kommentteja siitä, miten suomalaisnaiset ovat tasa-arvonsa vankeja, kun housut ja matalat kengät mielletään tasavertaisuuden symboleiksi.

Rosan kolumnia kommentoineet kysyivät, että tarkoittaako tämä sitä, että burkha olisi tasa-arvoisin vaate. Mielestäni burkhan käytössä on kyse siitä, mikä on sallittua ja mikä on haluttua. Islaminuskoisissa maissa hyvä nainen on siveä ja "puhdas". Hyvä vaimoehdokas ja siveä nainen suojaa itsensä. Jos mokaa, eli toimii siveyssääntöjä vastaan, voi käydä niin, ettei kukaan enää huoli naista puolisokseen. Islaminuskoisissa maissa naisia kohdellaan usein silti erittäin hyvin, jos he toimivat normien mukaan. Pahempi juttu tietysti, jos mokaa. Ainahan se menee niin, että jos mahtuu ja haluaa normiin/muottiin, on oman paikan löytäminen helpompaa kuin siihen kykenemättömillä.

Mielessäni on yksi moderni feministi, joka ei pelkää käyttää korkokenkiä tai hametta, mutta on huiman ammattitaitoinen, arvostettu ja ihailtu persoona. Sofi Oksanen. Aina kun joskus harvoin näen Sofin jossakin, menen ihan omituiseen tilaan. Hyvä että muistan hengittää. Tällaisia naisia haluaisin nähdä Suomessa enemmänkin. (Uusimmassa Trendissä oli mielenkiintoinen Leena Sarven ja Sofin yhteishaastattelu, kannattaa lukea. :)

Koska Rosan kolumnissa pohdittiin muutakin kuin pukeutumista ja en halua nyt liian vakavaksi heittäytyä, mietin vielä toistakin Rosan mittaria.

Nimittäin mersu-mittaria, mutta Suomessa. ”Paitsi että mersutiheys tässä tapauksessa kertoo järjestäytyneestä rikollisuudesta, se kertoo myös show off –kulttuurista.” Koto-Suomessa eivät ole toistaiseksi kummisedät ajaneet, ainakaan minun ohi, tummennetuin lasein varustelluissa macho-mersuissa, joten keskityn show off -puoleen.

Nimittäin hyvä design eli muotoilu ei ole juuri koskaan halpaa. Milloin ostaa statusta entä milloin kaunista & toimivaa (=designia)? Toisaalta nämä asiat menevät usein käsikädessä. Ihminen, joka arvostaa designia ja haluaa siitä maksaa, on tietysti materialisti. Mutta miksi ostaa ruma ja tai ainakin halpa tuoli, joka hajoaa pian, kun voi ostaa tuolin, joka kestää ja näyttää hyvältä. Maailman mittakaavassa tämä on tietysti älytöntä. Istuin on istuin ja kestävän penkin voi rakentaa itsekin. Säästyneet rahat voisi lahjoittaa kehitysprojekteihin. Mutta minä en ole onnellinen rumien tavaroiden keskellä.. Huh!

Olisiko kyse kohtuudesta. Kohtuullisuus on in, kohtuuttomuus out (varsinkin näin laman ja ilmastomuutoksen jyskyttäessä niskassa).

Kuin sattumalta Hesarin toinen kolumnisti Jyrki Kiiskinen kirjoitti kohtuullisuudesta. Hän pohtii, minkälaiseen kohtaloon kohtuuton ja kohtuullinen ihminen on tuomittu. "kohtuuttomia ihmisiä on montaa lajia. Osa pinnistelee pysyäkseen kaidalla tiellä, etsiäkseen vain kohtuullisen kohtuuttomia nautintoja. Se on surkea kohtalo. Sellaiset ihmiset ovat tuomittuja epäonnistumaan."

Mutta kohtuullisuus on suhteellinen ja kulttuurisidonnainen käsite. Ruotsissa on ihan kohtuullista ostaa kallis auto, jos se on esim. biodiesel. Tai itse asiassa vaikkei edes olisi. Onko meillä, ainakin jos se on biodiesel?

Kiinalaisnaiset: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9

Nanna voitti!

2009-06-15T20:39:00.007+03:00

Huikea kuva Nannasta!

Samalla, kun blogini koki päivän valon, sai Suomi uuden mallikisan voittajan - Nannan

Aluksi en pitänyt hänestä. Enkä tiedä oikein miksi. Täytyy myöntää, että kun kilpailijoita oli vielä paljon, sekoitin välillä Nannan ja Janinan toisiinsa. Jos kummankin energia olisi yhdessä ihmisessä, ei ehkä kukaan jaksaisi kovin pitkään. ;)

Mutta lopulta oli helppo pitää molemmista tytöistä. Janinassa oli suloa, mutta Nannassa jotain henkilökohtaista. Kun Nanna itki ohjelman lopussa, liikutuin minäkin (olen tosin kovin herkkäitkuinen). Paitsi Nannan äiti olisi hänestä ylpeä, on moni muukin. En jaksa kommentoida mitään typeriä uutisia Nannasta. Riittää, että katsoo noita kuvia, joista näkee, että tuosta tytöstä on vaikka mihin -sellaiseen, mitä Nanna ei uskoisi edes. Odotan innolla tämän ihanan nuoren naisen kilpailun jälkeisiä projekteja.

Koska tämä on ensimmänen postaukseni, tästä tulee vähän hajanainen. Myönnän sen. Haluan kuitenkin vähän harjoitella ja saada edes muutaman kuvan tyhjälle sivulleni. =) Jatkossa pyrin selkeämpään lopputulokseen.

Leikin yhtenä päivänä Lookletilla ja kokosin muutaman loma-asun. Ensimmäisenä on suosikkini, mutta en osaa sanoa, missä tuota asua pitäisin. Ehkä kahvilla kaverin kanssa tai leffaan mennessä. Huivin ottaisin mukaan varmuuden vuoksi.

Bileet! Laukku voisi olla pienempi..

Shoppailemaan

Matkalla mummolaan

Kaverilta kotiin iltasella

Neuvottelemaan. Töissä on mukava pukeutua yksinkertaisesti ja keskittyä asiaan. Jakun alla on perustoppi, joten ilman jakkua asu on todella rento ja mukava.

Heipä hei! =)

Harjoittelen vielä käyttämään kameraa (ja puuteria)!
Ensimmäinen (tentti)päivän asu:

nahkatakki - Vila
tunika - Nümph (Ebay)
farkut - Only
huivi- KappAhl

Sylissä ulkoa löytämäni kukat, jotka kuvasin myös, =) sekä uudet tennarit paketissa
(en ole kenenkään puita/ kukkapenkkejä tuhonnut! kannoin parkkipaikkana toimivalta tyhjältä toimistotontilta)

yellow on alter egoni, mutta nyt olen hurahtanut väriin myös garderobini osalta. Kaikki Ebaysta.

ballerinat - French Sole
tennarit - Puma
nahkainen käsilaukku - 80-luvulta

Hain Puman tennarit ja tämän mekon tänään postista. Keltaisuudet päätyivät päälle myös. =) Ebay-tilauksia en aio taas hetkeen tehdä!

Lopuksi vielä Nanna.

Uskalla olla oma itsesi, rakasta itseäsi ja luota itseesi. Haaveet voivat toteutua! Ja muista, että 1/3 ihmisistä ei ikinä pidä sinusta. Keskity siihen 2/3:aan!

Itku tulee :)